Vihdoinkin matkalla. Pöytäseurueen viimeinen jäsen jäi juuri junasta Seinäjoen asemalla, joten löytyy aikaa bloggaamiseenkin. Työasioiden jättäminen taakse näyttää ajoittain hieman haastavalta, sillä metsästyksen, politiikan, ihmisyyden ja maailman tapahtumien lisäksi tuli puhuttua myös töistä ja vieläpä ihan mahdollisten alihankintakuvioiden selvittely sävynä. Ja juuri kun yhtä henkilöä laajemmalla pöytäseurueella oli puhuttu siitä, miten työn jättäminen työpaikalle on monilla aloilla nykyään vaikeaa. Eipä silti, hyvällä tuurilla pieni vapaa-ajan käyttö maksaa itsensä takaisin mielenkiintoisina työtehtävinä.
Helsingistä lähtiessä pöytäseurueessa oli lisäksi hyvin viehättävä joskin vasemmistolainen ja edellisestä huolimatta älykäs nainen. Sain jälleen kerran harjoitella ennakkoluulojen pikaista hukkaamista ja katson onnistuneeni varsin mallikkaasti. Vasemmistolaisuus toki korreloi vahvasti ajattelukyvyn puutteen kanssa, mutta tästä ei saa vetää johtopäätöksiä yksittäisiin ihmisiin, varsinkaan päinvastaisten todisteiden ollessa ilmeisiä. Sama sääntö pätee luonnollisesti muihinkin yleistyksiin.
Matkasuunnitelma meni hieman uusiksi. VR:ltä oli ilmoitettu virheellinen yhteysbussin aikataulu, joten matka Tornion kautta ei itse asiassa onnistuisi huomenna ilman pitkää taksimatkaa. Jätin makuupaikkani Kemin yöjunassa käyttämättä ja hyppäsin sen sijaan Vaasan junaan. Aika on kulunut leppoisasti ravintolavaunussa maltillisen oluen hörppimisen merkeissä, nyt kun kolmosta vielä saa. Seuraavat kolme viikkoa tulevat olemaan seen suhteen vähän heikompia. Nyt pitää etsiä yöpymispaikka Vaasassa ja ylittää lahti huomenna RG-linen laivalla. Pääsen täsmälleen samaan bussiin Uumajasta Hemavaniin, kuin olin suunnitellut. Matka-aika lyhenee, mutta joudun majoittamaan itseni Vaasassa. Omenahotelli ja paikallinen hostelli olivat molemmat täynnä ja enempää ei kiinnosta tässä kohtaa maksaa. Pöytäseuralta tuli onneksi vinkki aivan sataman vieressä sijaitsevasta leirintäalueesta. Sinne siis.
Tämä on elämää parhaimmillaan.
