Toissapäivänä Anu soitti puoli kuuden aikaan illalla. Piti kuulemma lähteä Nuuksioon. Katsoin toimiston ikkunasta ulos. Oli pimeää ja tihkusade kimalteli katulamppujen valossa. Täysin järjetön ajatus.
Kahtakymmentä yli seitsemän olin luultavasti tehnyt henkilökohtaisen nopeusennätyksen rinkan pakkaamisessa ja nousin junaan Huopalahden asemalta. Voimistuva sade huvitti omalla omituisella tavallaan. Leppävaarasta jatkoimme bussilla Siikaniemen parkkipaikalle ja kävelimme sysimustan, sateisen yön keskellä Holma-Saarijärven laavulle.
Paistettu makkara on hyvää. Suklaa myös. Nuotiota tuijotellessa, sateen ropistessa ympärillä, maailmasta ja elämästä jutellessa ahdistava työstressi suli pois. Hiillos hiipui ja uni kutsui.
Aamulla hiiri oli jotenkin päässyt käsiksi leipiin ja aamupala koostui suklaasta ja juustosta. Mitä pienistä. Toimistolla kävin suihkussa, mutta savun tuoksu oli työkavereiden mukaan melkoinen :)