Aamulla heräsimme lumituiskuun ja ilma oli jäähtynyt selvästi pakkaselle. Koska olimme antaneet toisen polttoainepulloistamme toiselle telttakunnalle, joka oli lähtenyt matkaan ilman polttoainetta, jouduin tekemäään viiman kanssa tarkempaakin tuttavuutta hakiessani täydennystä Vaiskan teltalta. Olimme saaneet vedet termospulloihin jo kiehautettua, mutta jäljellä oli vielä kolmisen varttia, joiden ajan teltan sai pidettyä keittimellä miellyttävän lämpimänä.
Hiihtokeli oli myös parantunut perjantaista. Sohjo oli jäätynyt siinä määrin, että latu oli lähinnä paikoin kostea, mikä oli melkoinen parannus edellisen päivän vesihiihtoon nähden, joskin uusi lumi toi mukanaan suksien paakkuuntumista. Myös sen hoitamista harjoiteltiin ja paakut lähtivätkin varsin hyvin, kun yksi hiihtäjä asettui sukset poikittain ja hieman kallistettuna ladulle muiden hiihtäessä suksien yli. Pureva viima ja kasvoja piiskaavat pikkuruiset lumihiutaleet nostivat mielialaa. Hetken pystyi jo kuvittelemaan, että talvi olisi vihdoinkin tullut.
Kaiken kaikkiaan harjoituksessa oli mukavaa. Itselleni uusia jippoja talvivaellukseen yleensä tuli opittua kelpo kourallinen, joskin oleellisempi asia oli harjoitella toimintaa retkikunnan jäsenenä. Homma pelasi itse asiassa yllättävän hyvin ja kaikki tapahtui suunnilleen aikataulussa. Porukka oli mukavaa ja Vaiska hallitsee hommansa kouluttajana loistavasti.
Nyt pitää paikkailla viimeiset varustepuutteet ennen maaliskuun loppua ja olosuhteiden salliessa harjoitella vielä maaliskuussa sujuvaa toimintaa kahdella viikonloppuvaelluksella.
Muut osallistujat kyselivät ottamieni kuvien perään, joten valikoin ja jälkikäsittelen ne luultavasti lähipäivinä. Reissusta blogatut pikkuruudut blogissahan ovat siis vain skaalattua raakadataa. Kirjoitan blogientryn, kun kuvat ovat valmiina.
