Kun lähtee helppoon reissuun, tulee yleensä valmistautuneeksi vähän puolivillaisesti. Niin tälläkin kertaa ja sen seurauksena kännykän akku oli lähtiessä lähes tyhjä. Iltasella ei taas oikein jaksanut ryhtyä muiden kännyköiden kanssa säätämään, joten nettiyhteyttä ei käytännössä ollut tarjolla. Nyt tilanne on toinen. Olemme kotimatkalla ja istun autossa miniläppäri sylissä. Nettiyhteyden viritän Villen kännykällä, kun olen saanut tämän kirjoiteltua.
Reissu meni kaikenkaikkiaan varsin mukavasti. Lauantaille luvattu helpohko keli piti paikkansa ja sunnuntain vesisade viivästyi ja heikkeni säätiedotukseen nähden. Luvattu sade kuitenkkin painoi ryhmän yleistä mielialaa siinä määrin, että Kolin huiputus jäi väliin ja oikaisimme Herajärven pohjoispäästä suoraan autoille. Lopulta rankkaan sateeseen ei päästy tutustumaan missään kohtaa ja tuuleenkin kunnolla vain kerran, kun kiipesimme erään korkeamman mäen päälle. No, kai tälläkin pärjätään.
Keskeytyksiä tuli yksi, kun Katariinalla alkoi matkanteko painaa. Kokemattomuudella tässä lajissa lienee osuutensa asiaan, mutta epäilyjä esitettiin myös siitä, että kilometrit Kiviniemen saunalle olisivat olleet paljon helpompia, kuin saunalta pois päin. Muu ryhmä jatkoi siis matkaa lautalle ja järven toista puolta pohjoista kohti Lakkalaan Katariinan ja Villen jäädessä saunomaan.
Yhteistoiminta sujui ”georetkikunnallamme” ihailtavan hyvin. Liikkeelle päästiin suurinpiirtein aikataulussa ja eteneminen kaikille sopivaa vauhtia toimi erinomaisesti siihen nähden, että tällä kokoonpanolla ei ole juuri yhdessä vaellettu. Joihinkin asioihin, kuten paikkatiedon jakamiseen ja suunnistukseen haettiin reissun aikana prosesseja, joita päästään tulevissa harjoituksissa testaamaan. Kaikenkaikkiaan voi todeta, että meillä on hieno ryhmä, jonka kanssa on ilo lähteä purkeille – varsinkin niille vaativammille.