Eteläisen Suomen alkutalvi ei viime vuosina ole tarjonnut kovin hyviä edellytyksiä hiihtovaellusharjoittelulle. Niinpä retkikunnan jäsenistä useat suuntasivat joulu- ja tammikuussa Lappiin. Hiihdon ohella päästiin käytännössä koettelemaan uudenkarheita varusteita.
Jari, Johanna ja Pasi tekivät rengasvaelluksen Joulun ja Uudenvuoden välissä Kilpisjärvellä. Matkassa oli myös muutama kaveri, joten porukan koko oli 6 henkeä. Pakasta vedetyt fjellpulkenit ajettiin sisään ja muukin uusi varustus koeteltiin. Pasin ahkio oli ilmeisesti maanantaikappale, sillä siitä irtosi niittejä ja peitteen vetoketju petti. Myös gore-takkien hupun ompeleet ratkeilivat ja pikalukkoja puuttui. Hyvä asia on, että viat ilmenivät tässä vaiheessa ja varusteet saadaan valmistajille korjattavaksi. Hieman kuitenkin kummastuttaa tunnettujen merkkien laadunvalvonnan taso.
Lappeenrannan teekkari Markus hiihteli opiskelukavereiden kanssa myös joulun aikoihin Käsivarressa. Ropilta – Kilpisjärvelle kuljettu vaellus ristesi yhtenä yönä Jarin, Johannan ja Pasin reissun kanssa. Jälleennäkemisen riemu oli oletettavasti suuri.
Lahtisen Laurin oli tarkoitus johtaa eräopasopintoihin liittyvänä näyttötyönä viikon vaellus Inarinjärvellä. Tammikuun alkuun suunnitellulle reissulle mukaan olisi lähtenyt Laurin opiskelukavereiden lisäksi mm Olli. Laurin sairastuminen juuri reissun alla kuitenkin pilasi suunnitelmat. Porukka hajosi ja Inarinjärven keikka peruuntui.
Inarinjärven peruuntumisesta sisuuntunut Olli suuntasi Pallas-Ounastunturin kansallispuistoon yksikseen. Tai ainakin niin Olli oli suunnitellut, sillä heti alkumatkasta Pyhäkerolla peesiin liimautui kettu. Kettu jolkotteli 5 metrin päässä ahkion perässä 50 kilometriä, eikä hätistely-yrityksistä huolimatta tehnyt omaa reitinvalintaa. Öisin ahkiolla kävi rapina, mutta absidiin asti, jossa ruuat olivat, repolainen ei uskaltautunut. Olli sai myös nauttia harvinaistuvista yli 30 asteen pakkasista.
Lauri toipui viikossa taudin pahimmasta vaiheesta ja kaasutti keskenään Kilpisjärvelle. Vatsa oli vielä antibioottien nauttimisesta hiukan sekaisin. Kilpisjärvi-Halti-Kilpisjärvi setti sujui mukavasti paluumatkalle saakka. Keli kävi tuhnuiseksi, tuuli yltyi ja teltanpystytysyritys Kahperusvaaran etelärinteellä päättyi kolmen kaaren katkeamiseen. Myräkän keskellä Lauri pakkasi tavarat ja lähti hämärässä kohti Kuonjarjoen kämppää. Nenä kiinni kompassissa tehden matka eteni hitaasti. Näkyvyyttä pimeässä oli suksenkärkiin saakka. Onneksi kämppä löytyi ekalla ylilennolla, eikä ilta venynyt pitemmäksi. Menetyksiksi luetaan Hillebergin 3 katkennutta kaarta ja pieni reikä kaaritunnelissa. Plussaksi voidaan laskea arvokas kokemus häijystä kelistä. Isompia traumoja ei varmaan jäänyt, sillä muutaman päivän jälkeen tapahtuma jaksoi jo hymyilyttää.