Laurilta ja Tomilta on Huippuvuorten retkikuntaan osallistumiseen edellytettävät talvivaelluskurssit vielä käymättä. Niinpä ukot osallistuvat tammi-helmikuun vaihteessa Kouvolan kurssiviikonloppuun ja maaliskuun alussa Sarekin vaellukseen. Kumpaisellakin on jo aiempaa kokemusta talvella vaeltamisesta, mutta lisävalaistus ja uudet näkökannat asioihin eivät yleensä ole pahasta.
Kouvolan kurssiviikonloppu käynnistyi perjantai-iltana Vaiskan luona. Yläkerran auditoriossa Vaiska havainnollisti vaellusalueita, olosuhteita ja varustusta. Iltapalan jälkeen katsottiin 2006 Huippuvuorten retkikunnan kuvasatoa sekä video Laskuvarjojääkärikillan 2006 Pohjoisnavan reissulta. Esitykset tarjosivat myräkkää, ahtojäässä rypemistä, railojen yli lossailua ja nälkää. Onneksi normivaelluksella Lapin puuttomalla ei tarvitsisi tuota kaikkea kokea.
Lauantain agendalla oli vielä oppitunnit majoittumisesta telttaan sekä lumeen ja katsaus muonitukseen. Tämän jälkeen jaettiin telttakunnat ja valmistauduttiin harjoitusvaellukseen. Telttoihin laitettiin valmiiksi kaaret ja routaeriste ja ne rullattiin kääröiksi ahkioihin kiinnitettäviksi. Myös keittimet ja keitinlaatikot viritettiin kuljetusvalmiuteen.
Säätämistä kävi ihmettelemässä myös Toppisen Antsa, joka oli mukana Laskuvarjojääkärikillan 1996 Huippuvuorten retkikunnassa. Antsa muisteli tuon ajan valmistautumista, johon oli kuulunut Vaiskan lanseeraama 40/4/40 kuntopuntari. Lyhenne tarkoittaa 40 km hiihtoa, 4 tunnin lepoa ja 40 km hiihtoa. Aikaa hiihto-osuuksiin on käytettävissä 10 tuntia ja kuormaa osallistujalla on 40 kg. 1996-retkikunta suoritti testiä meren jäällä Kotkan edustalla. Rinkkakoulukunnan miehenä Antsa oli ladannut koko 40 kilon taakan reppuun. Paluumatkalla sukset alkoivat kelin lauhtumisen myötä takkuamaan ja etenemisnopeus romahti 4 km/tunti vauhdista 1km/tunti vauhdiksi. Kaikkiaan paluumatkaan meni 17 tuntia ja perillä Kotkassa oli nuutuneita ukkoja. Vaikka paluumatkan aikaraja ylittyi, kaikkien perille päässeiden suoritus hyväksyttiin.
Kouvolasta siirryttiin Uttiin Haukkajärven rantaan ja sukset suunnattiin etelään kohti Rapojärveä. Keli suosi talviretkeilijää, pakkasta -15, tuuletonta ja aurinkoista. Haukkajärven ja Rapojärven välisessä salmessa veden pumppaamisen heikentämä jää petti mukana olleen koiran alta. Vaiska nappasi koiran kuiville ja onnettomuudesta selvittiin takajalkojen kastumisella. Lounastauolla pystytettiin teltat jäälle ja harjoiteltiin keittimien käyttöä teltan sisällä. Leiri perustettiin illan hämärtyessä Kouvola-Mikkeli tien tuntumaan.
Sunnuntaina aamupäivällä hiihdeltiin takaisin Uttiin, josta ajeltiin edelleen autoilla Kouvolaan. Huollon ja päätöspuheiden jälkeen osa suuntasi kotimatkalle ja osa jäi vielä nauttimaan löylyistä. Kurssi vahvisti Laurin ja Tomin käsityksiä hyviksi koetuista toimintamalleista talvivaelluksella. Lisäksi selvisivät perustelut varusteiden valintaan ja miksi joitain asioita tehdään niin kuin niitä tehdään.