Tänään on vietetty taukopäivää Pyramidenissa. Venäläinen kaivoskylä on ollut autiona vuodesta 1998, mutta kesästä 2007 täällä on ollut kahden miehen tiimi huoltotöissä, 11 kuukauden pesteissä kerrallaan. Retkikunnan Indiana Jonesit ovat kolunneet hylättyjä rakennuksia ja kaikkea jännittävää onkin löytynyt, kuten radioputkia, kemistin välineitä, lusikka Villellä reissussa hajonneen tilalle, teknisiä piirustuksia ja kaivoksen kirjanpitoa. Leirimme taas on valtavan, noin jääkiekkokaukalon kokoisen HF-yagiantennin vieressä ja samanlainen löytyy myös ylempää rinteestä. Neuvostotyyliin näyttäviä muistomerkkejä on melkoinen määrä kyläksi, jonka asukasmäärä kukoistuksensa aikana oli noin 1800.
Suuri osa kiinnostavimmista rakennuksista on lukittuja, mutta löysimme avonaisen takaoven uimahalliin. Uima-altaassa oli rojua ja kellukeketjut roikkuivat surullisen näköisesti altaan pohjalla. Kylässä on ollut myös elokuvateatteri ja valtava liikuntahalli. Mitä lienevät venäläiset ajatelleet rakentaessaan kaiken tämän keskelle lumierämaata? Ehkä suurvallan voimannäyttöä läntisille naapureilleen. Nyt, vuosia myöhemmin, täällä nähdään neuvostoihmisen merkityksettömän työn paratiisi, jonka tyhjät kadut pidetään aurattuna aavekaupungissa, jossa liikutaan vain suksin ja moottorikelkoin.
Retkikunnalla kaikki hyvin.
Tere vainukas kolonelleitnant Vaiska ja geniaalne ylemveebel Harri sekä muut rk:n reameesit.
Sorry, etten ole ehtinyt kirjoittaa aiemmin. On ollut kaikenlaista kiirettä, mm. viime viikonloppuna olin Team Foxtrotin mukana kertaushyppykurssilla Viron Nurmsissa. Sinnehän ylemveebel Harrikin on Huippuvuorten jälkeen lähdössä, joten muutama rivi kokemuksistani hänelle ensin.
Hyppykoneena oli venäläinen kaksitasoinen AN-2. Yksi nokkamoottori, 1000 hv. Kyytiin sopii lentäjien lisäksi 2 hyppymesua ja 12 hyppääjää. AN-2 on varsinainen nousuhissi, lähdöstä oli 10:ssä sekunnissa ilmassa. Pää- ja varavarjoina oli venäläiset D-6 ja Z-5 pallokupuvarjot (D-6 on aika erikoinen viritys). Lauantaina oli myrskytuulta, joten ei hyppyjä. Sunnuntai aamuna aloitimme klo 5.00. Team Foxtrotista 10 ukkoa ehti hypätä viidesti (600m, 400m, 300m, 300m ja 400m, viimeisellä koko putki kerralla ulos). Siivet tuli. Kaksi ukkoa sai kolhuja. Heidän hypyt jäivät kahteen.
Takaan, että jos Harrilla on Huippuvuorilla ollut eksotiikka ja jännitystä, Nurmsissa sitä tulee olemaan moninkertaisesti enemmän. On meinaan kalusto ja äksönit siellä sen verran erilaiset kuin Utissa. Silti hommat pelaa OK. Tarvitsee vain uskaltaa hypätä. . . laskea ja vetää kahvasta. . . Gravitaatio hoitaa loput ja takaa alastulon.
Vielä tuosta pitkänperjantain iltana minulle soittamastanne ”hätäpuhelusta”. Kuten (tai mikäli ehkä ?) muistatte, retkikunnalla oli tuolloin paljon ongelmia. Päivän hiihtokeli oli ollut kurja. Myrsky puisteli telttoja rajusti. Rättiväsyneet ja pelokkaat retkikuntalaiset olivat lirit sukassa ja pära surnu-kahvatuna. Lisäksi se 26 vuotias neitokainen (joka Nanuqissa esiintyi 10 vuotta vanhemman, saman näköisen isosiskonsa henkilöpapereilla) oli sairastunut ja sipannut. Eikä tuossa vielä kaikki. Myös pahimmista pahin oli päässyt tapahtumaan. Teidän kahden yhteisistä retkikuntaviinoista puolet (= yksi ahkiollinen) oli vuotanut ja samalla retkikuntatupakitkin vielä kastuneet.
Siis, . . retkikunnallako muka kaikki hyvin ???
Sateliittipuhelun tullessa olin napostelemassa pitkänperjantain tradition mukaisesti Long John whiskyä. Se, että saatoin jälleen kerran valaa uskoa ja antaa henkistä tukea Teille kahdelle, myrskyn riepottelemalle vanhalle vaeltajatoverilleni, oli antoisaa myös minulle (liikutuin mielihyvästä miltei kyyneliin). Jos nyt oikein muistan, lohdutin Teitä seuraavasti:
”Huoli pois vanhat vana-kurit. Ei pidä kökutab istuda. Kyllä se siitä. Viikko pari kuivin suin tekee teidän sopa-joodik maksoille hyvää. Otatte sitten kunnolla kun kylille pääsette. Pidätte Longyearbyen hotellissa oikein kunnon kodus rallet retkikunnan kesken. Koska läsnä on myös naissia, muistakaa varomääräykset kun touhuatte aseidenne kanssa. Voodissa voi tulla kogemata tulistatud lask.”
Lievän lennokkaasti retkikuntaa tervehtien, vanemseersat Holle
JÄLKITARKENNUS 22.4.2009 kirjoittamaani, ylläolevaan vitsailuun
Retkikunnat liikkuvat / majoittuvat usein hankalissa, suorastaan epäinhimillisissä oloissa. Kun olosuhteet ja kelit ottavat rankasti otsaluuhun, reipashenkinen ja yliampuva hevoshuumori lievittää v*tut*sta. Tästä syystä vitsailin, että Vaiskalla ja Harrilla olisi lähtiessä ollut yhteensä kaksi ahkiollista retkikuntaviinoja.
EI TIETENKÄÄN PIDÄ PAIKKAANSA.
LIIOITTELIN REIPPAASTI. OIKEA MÄÄRÄ ON ½ AHKIOLLISTA PER MIES (heko heko . . .)
Holle