Megan järjestäjät halusivat tarjota oheisohjelmana vaellusmahdollisuuden ja pyysivät minua moista järjestämään. Kun oli muutenkin tarkoitus megan aikana tunturissa pistäytyä, ei matkaseuran mukaan ottaminen vaikuttanut mitenkään kelvottomalta ajatukselta. Keskiviikkoiltana lähdimmekin Janetzkyn, Shaminon ja Juhazin kanssa ylittämään Yllästä Kesänkijärvelle jokusen kätkön kautta. Matkalla löysimme rinteestä hieman päämäärättömän geokätköilijän näköisen matkalaisen ja kävi ilmi, että nimimerkin siveä sinkkuneiti matka kävi samoille purkeille kuin meidänkin alkumatkamme, joten seurue kaunistui oleellisesti Ylläksen huipulle asti.
Perillä Kesänkijärvellä paistoimme makkarat ja siirryimme unten maille. Seuraavana päivänä ohjelmassa oli Kesängin huiputus, purkin kautta sekin ja laskeutuminen itäpuolelle Bruno-karhua hakemaan. Sieltä suuntasimme takaisin Kesänkijärvelle ja huomenna takaisin autoille, tällä kertaa tunturi Kahvikeitaan kätkön kautta kiertäen.
Nyt vasta sattumalta näin tämän. Kiitos paljon seurasta, etpä tiedäkään kuinka mukava yllätys oli löytää teidät siitä rinteestä ja jatkaa matkaa porukassa. Olipa tämä hauska sattuma, sekä rinteessä että nyt, vuosien päästä täällä interwebsterin ihmemaassa.