Motivaatio tämän artikkelin kirjoittamiseen tuli meneillään olevasta Viskicaustista, jossa Aluehallintovirasto asetti Olut Expo 2014:n anniskeluluvan ehdoksi, etteivät yksityishenkilöt kirjoita tapahtumasta blogeissaan mainiten, että tapahtumassa on tarjolla myös viskiä. Mitä siellä siis on tarjolla.
Vaeltajallehan väkevät alkoholijuomat ovat se tavanomaisempi nautintoaine ja vain harvoin tulee kannettua yksittäinenkään olut tunturiin, niiden painotehokkuuden ollessa kehno. Näistä väkevistä juomista omat mieltymykseni ovat pitkälti vuodenaikariippuvaisia. Lämpimän kelin vallitessa rinkkaan tulee pakattua mieluiten viski, mutta viimeistään ahkiosta suorastaan täytyy löytyä rommipullo.
Äkkiseltään ajatellen alkoholijuomat voi mieltää turhaksi painoksi, josta olisi helppo tinkiä, mutta todellisuus on monipuolisempi. Ne kuuluvat samaan kategoriaan ”ylimääräisen” sähkön kanssa, eli niihin elämän pieniin mukavuuksiin, joilla voi hemmotella itseään rankan päivämatkan päätteeksi kaukana kaikesta. Tämä puolestaan parantaa henkisen kantin kestävyyttä, erityisesti vaativissa olosuhteissa. Tästä syystä myös hyvä viski nousee arvoonsa – nautittavat määrät ovat kuitenkin pieniä, joten reissun budjettiin laatuviskiin panostamisella ei ole kummoista vaikutusta. Sen sijaan hemmottelun tehokkuuteen vaikutus on merkittävä.
Käytännöllisiin jippoihin kuuluu myös metsästää omista suosikkiviskeistään cask strength -versioita. Nämä kuuluu laimentaa nauttimista varten pienellä tilkalla vettä maun avaamiseksi. Tässä kohtaa painosta voikin huoletta säästää, sillä tilkka tunturipuroa ei millään tapaa viskinautintoa heikennä.