Edellisen päivän power trailin ravaaminen tuntui aamulla odotetusti jaloissa…ehkä päässäkin? Valikoiduksi tuli siis reitti Ruuhijärven hienoissa maisemissa pistäytyen, vain jokusen kätkön kautta. Ajatuksena oli, että kävelyinnon riittäessä autolle asti, mutta jos vaikka kiven alta ilmestyy kastemato, voi kalaankin jäädä. Aamulla nukutti pitkään ja iltapäivä meni leppoista tahtia, oleelliseen eli elämästä nauttimiseen keskittyen. Kuten yleensä, iltaa kohti jalat pikkuhiljaa vetristyivät ja koneeseen tuli vauhtia, joka lopulta kantoi auringonlaskun aikaan autolle asti.
Edellisestä yksin tehdystä useampipäiväisestä alkoikin olla jo hetki aikaa. Kun ei ole seuraa, kääntyy ajatus kohti omaa toimintaa, sitä kehittäen ja jalostaen. Uusia ajatuksia tuli niin varusteisiin, toimintatapoihin kuin projekteihinkin liittyen. Ja jotain isompaa pitäisi ehkä saada taas aikaan…