Seitsemän veljeksen reitin Hyvinkään osuuden jälkeen olen jatkanut projektia molempiin suuntiin, sopivien tilaisuuksien sattuessa. Nurmijärvellä tuli kuljettua päiväretkeilyn merkeissä Rajamäen läpi Uudenkyläntielle asti. Pohjoispuolella puolestaan seurasin Usmin retkeilyreittejä luoteeseen, mistä pääseekin lyhyellä pyrähdyksellä rauhallista tietä pitkin Ilvesreitistölle Paalijärven kohdalla. Pari erillistä lyhyttä vaellusta eri reissukavereiden kanssa toikin sitten löydetyn reitin Räyskälän lentokentälle asti, missä reitti haarautuu kohti Hämeenlinnaa ja toisaalla Tammelaa.
Usmin ulkoilualueelta löytyvät Iso-Kypärän ja reitille lähes osuvan Kiiskilammen laavut ovat molemmat asiallisen oloisia. Paalijärven uimarannan kota puolestaan on parhaat päivänsä nähnyt. Sateensuojasta se toimii, jollei tuuli puhalla täysin toivottomasta suunnasta, mutta edes ehjiä penkkejä ei löydy nukkumiseen riittävää pituutta. Reittimerkit ovat Usmin puolella asialliset, kuten Ilvesreitistön merkintäkin taas Paalijärveltä alkaen, kun taas maasto Paalijärven ja Lopen välillä on vesihuollollisesti haastavaa, mikä kannattaa ottaa huomioon kyseistä etappia kulkiessa. Lopelta löytyi sattumalta otsalampun valossa nuotiopaikka, joka ainakin pimeässä tarkastellen vaikutti soveltuvan yöpymiseen oman majoitteen kanssa, tai ainakin hyvin maastoon sulautuvan sellaisen. Päivänvalo saattaa toki tarjota yllätyksensä, kuten se saattaa myös paljastaa puuvajan sijainnin, joka nyt jäi pikaisella ohikulkumatkalla löytymättä.
Huhtalan kota oli perinteinen kotalaavuratkaisu, missä seinustojen hartialevyiset penkit soveltuvat nukkumiseen. Varmaa vesipaikkaa ei lähistöltä löydy, mutta ainakin näin sateiseen vuodenaikaan itäpuolella kodalle lähtevän polun ja oikopolun risteyksessä kulkevassa, kodan mäeltä laskevassa purossa oli kova virtaama ja kirkasta, joskin hieman rautapitoisen makuista vettä. Kuivempaan aikaan kannattanee kantaa vettä Lopelta asti, kuten mekin ilman ennakkotietoa teimme, mutta muutoin puhdistuskaluston luulisi ratkaisevan vesihuollon. Lähistöllä oleva, kartoista löytyvä Rajalan laavu on puolestaan tuvan pihassa ja paikalta löytyy tieto, että tupa pihapiireineen on nykyään paikallisen latuyhdistyksen yksityiskäytössä.
Huhtalan jälkeen reittimerkintöjen taso myös muuttuu vaihtelevaksi. Osin merkintöjä ovat tuhonneet metsätyöt ja joiltain pätkiltä ne vain on jätetty tekemättä, luottaen lähinnä siihen, että Poronpolun merkintöjä seuraamalla löytää perille. Kyseinen ”polku” on kuitenkin kokoelma eri pituisia reittejä, jotka risteilevät maastossa siinä määrin moninaisin tavoin, että Ilvesreitin seuraaminen niitä pitkin ei yksinään ole täysin triviaalia. Reitti on myös tällä pätkällä osin merkitty maastoon eri kohtiin, kuin Hämeen virkistysalueyhdistyksen omassa nettipalvelussa. Erityisesti pimeällä liikkuessa helpottavat nyt keräämäni GPX:t reitin seuraamista oleellisesti. Reittimerkintöjen taso jatkuu vaihtelevana Pilkuttimen erinomaisen hienolle laavulle asti, minkä jälkeen reitin seuraaminen on taas poikkeuksetta varsin selkeää. Räyskälän lentokentän nurkalta Melkuttimelle päin lähtiessä reitti on peräti merkitty Ilvesreitistön parhaalla merkkimateriaalilla, eli heijastinlevyillä. Näitä voisi toivoa ilmestyvän tulevaisuudessa myös Huhtalan ja Pilkuttimen väliselle osuudelle, jonka seuraamista voi nykyisellään pitää ilman suunnistustaitoa, joka perinteisin keinoin tai nykytekniikalla, mahdottomana.