YLE uutisoi Lapissa UKK-puistossa menehtyneestä miehestä ja tämän pahoin kylmettyneestä retkikaverista. Heitä luonnehditaan artikkelissa kokeneiksi vaeltajiksi.
Tässä on mennyt moni asia yhtäaikaisesti pieleen, lehtitietojen perusteella:
1) Kyvyttömyys hätämajoittua paikoilleen. Vaikka olisi tarkoitus tukeutua tupiin, pitää aina olla mahdollisuus myös selvitä vallitsevissa olosuhteissa paikoilleen majoittuen.
2) Suunnistusvirhe, ilmiselvästi. Ennen nykytekniikkaa ei toki ollut mahdollista luotettavasti suunnistaa näkyvyyden kadotessa, mutta GPS:llä sekin onnistuu ja siihen pitäisi olla valmius. Ja tämän syystä tai toisesta epäonnistuessa palataan tuohon yllä olevaan kohtaan.
3) Varmentamattomat viestiyhteydet. Nopeasti tappavissa olosuhteissa on ensiarvoisen tärkeää, että viestiyhteydet eivät ole yhden kortin varassa. Kahden hengen seurue, jolla on riittävät taidot ja välineet suunnistaa ilman näkyvyyttä, voi käyttää toisena järjestelmänä kännykkää, jos pääsy paikalle, missä on kenttää, on kohtalaisen varmaa. Toisen järjestelmän pitää olla kännykkäverkosta riippumaton, kuten alueella toimiva satelliittipuhelin tai PLB-hätälähetin. Molempi parempi.
4) Virheellinen sijainnin viestintä tai hätäsanoman jälkeen ilmoitetusta sijainnista lähteminen. Lehtitietojen perusteella ei ole selvää, kummasta on kysymys, mutta etsijät eivät löytäneet miehiä heidän ilmoittamistaan koordinaateista.
Minkä tahansa edellisistä toteutumatta jättäminen olisi riittänyt turman välttämiseen. Retkeillään me muut turvallisesti. Myös kokeneet vaeltajat.
PLB lähettimelle on SPOT hyvä vaihtoehto. http://www.findmespot.eu/en/
Helppoa olla sohvalla viisas, kun erämaassa vahinko sattuu. On voinut olla ikävien yhteensattumien suma, joista meillä ei ole mitään tietoa. Surullinen tapahtuma.
KooJii: Kirjoitin nimenomaan siitä, mistä lehtitietojen perusteella tiedämme. Eli tiedämme, ettei hätämajoittuminen onnistunut, koska miehet eivät pysyneet lämpiminä. Tiedämme, ettei suunnistus onnistunut, koska miehet eivät löytäneet tuvalle. Tiedämme, että hätäpuhelu katkesi, eikä varajärjestelmää ollut. Ja tiedämme, että pelastuslaitos etsi heitä ensin muualta kuin missä he olivat.
Osa näistä voi johtua huonosta onnesta. Ehkä teltta tuhoutui tuulessa? Ehkä GPS:n näyttö hajosi? Ehkä satelliittipuhelimen antenni katkesi? Ehkä miehet luulivat puhelun katkenneen ennen, kuin saivat sijaintinsa ilmoitetuksi ja päättivät tehdä parhaansa pelastautuakseen omin avuin olettaen, ettei pelastuslaitos saanut sijaintia? Ehkä nämä kaikki tai jotain vastaavaa tapahtui, jonka seurauksena huolellisesti valmistautuneille vaeltajille kävi, kuten kävi.
Mutta todennäköisempää on, että yhteen tai useampaan kohtaan liittyy myös puutteita valmistautumisessa. Ehkä telttaa, GPS:ää ja satelliittipuhelinta ei ollut ensinkään mukana? Ehkä ennen puhelua olisi voinut harkita sanomistensa järjestystä, jotta hätäkeskuspäivystäjä ehtii sanoa mitä tahansa koordinaattien ilmoittamisen jälkeen, jolloin tiedät tiedon jo olevan nauhalla?
On helppoa olla sohvalla viisas, kun erämaassa vahinko sattuu, kuten sanoit. Mutta kun erämaassa vahinko sattuu, siellä on sitä helpompaa, mitä viisaampi on ollut sohvalla ennen sinne lähtöä. Kun joku meistä kuolee tuolla, meidän kaikkien kannattaa pohtia, miten tapahtuma olisi voitu estää, eikä laittaa sitä huonon onnen piikkiin. Tämä blogikirjoitus on oma yritykseni siitä, sen tiedon pohjalta, mitä lehdistä siihen mennessä löytyi.
Totta kai on hyvä ottaa opiksi ettei vastaavaa tapahtuisi. Omaisilla ja onnekkaasti selviytyneellä vaeltajalla on varmasti nyt hyvin raskasta ilman syyllistämisen tuomaa lisätaakkaakin. Lienee aikaa odottaa muutama päivä, ennen kuin lähdetään virheitä arvuuttelemaan.