19.10.2007 23:45
N 60 45.688 E 022 19.281
Tunturikerho Logi kutsui meidän kerhomme kämpälleeen Kurjenrahkan Koirasaareen. Tällä suunnalla siis jälleen. Teltta on pystytetty kämpän pihaan ja illalla ehdittiin saunoa ja istuskella jutustelemassa isolla porukalla.
Huomisen ohjelmassa olisi aamupala kahdeksalta, joten taidan siirtyä ajoissa unten maille.
Viime talvena tein hiihtovaelluksen Kurjenrahkan kansallispuistoon. Nyt päätin lähteä katselemaan samoja maisemia sulan maan aikaan.
Eilen ilmeni, että tänään pitää lähteä asiakaskeikalle Tampereelle. Otin rinkan mukaan ja nyt istun pikajunassa matkalla Tampereelta Turkuun. Jani naureskeli, että ulkoasunihan sopii ihan hyvin, asiakas kun on puolustussektorilta. Rinkan jätin tosin omalle Tampereen toimistollemme.
Viime viikolla kävi isän kanssa jutellessa ilmi, että hän on lähdössä erään kaverinsa kanssa täsmälleen samalle alueelle ja he leiriytyvät tänä iltana Kuhankuonon läheisyydessä. Nyt siis Tuu-tikki noukkii minut kyytiin Turun rautatieasemalta ja heittää Kuhankuonolle. Tämän jälkeen on tarkoitus etsiä viime reissulla löytämättä jäänyt Kuhankuonon geokätkö, grillata makkarat isän ja kaverinsa seurana ja jatkaa itsekseni yön selkään sen verran, kun viitseliäisyys antaa myöden.
Huomenna Tuu-tikilla on pikku partiotyttöjä opastettavana aamupäivällä, mutta alkuiltapäivästä hän ilmaantuu myös reissuseuraksi. Sitten jatketaan etelään Raisiota kohti sen verran, kuin nyt lauantaina ja sunnuntaina tulee käveltyä.
Jäi geokätköily tältä päivältä sitten väliin. GPS:n tarkkuus oli muutamien kymmenien metrien luokkaa, kun ylipäätään suvaitsi saada fixiä. Soitto Cthulhu0:n Kristianille varmisti epäilemäni syyn: Suomen kohdalla on pienehkö magneettimyrsky. Päätin, että on parempi lähteä kotiin, kuin joutua kiroilemaan kaluston epätarkkuutta. Johan noita purkkejakin tuli kymmenen löydettyä.
Hirvikärpäset, joita jotkut niin kovasti kammoksuvat, eivät tällä reissulla yltäneet kovinkaan hyvään saavutukseen. Ehkä parisenkymmentä koko viikonloppuna ja nekin sen verran paikallisina ilmiöinä, että suurimmman osan aikaa sai olla täysin rauhassa.
Kuinkahan mones kätköilyreissu tällä suunnalla tämä oli? Melko mones ja vieläkin löytyisi hakemattomia. Uusiakin on ilmestynyt jo tutuille alueille. Seuraavaksi taidan kuitenkin suunnata jonnekin muualle päin Etelä-Suomea, vaihtelun vuoksi.
Joko wordpress tai wordpy näyttäisi kiukuttelevan, syystä tai toisesta. Kuvien puuttuminen äskeisestä tuplana tulleesta bloggauksesta sitten ei johdu uudesta skriptistä, joka toimi kyllä oikein (vain kopioi kuvatiedostoja laitteen kortilta toiselle). Ongelma näyttäisi jotenkin kuitenkin liittyvän liitetiedostoihin, joten ehkä pitää nopeuttaa suunnitelmaa käyttää ulkoista palvelinta myös kuvaliitteille.
Kaiken säätämisen tarkoitushan on siis lopulta, että voin kertoa teille, arvon lukijat, mahdollisimman vähällä vaivalla mahdollisimman havainnollisesti niistä hienommista reissuistani.
02.09.2007 09:42
N 60 20.196 E 024 41.182
Tulipa nukuttua kevyet 11,5h. Nyt sade on ropissut ulkona ensimmäisistä heräämisistä asti. Mitä ilmeisimmmin toki vielä pidempään. Ilmanpaine on pudonnut 989.6 millibaariin ja lämpötila ulkoteltassa on 6 (GPS:n ”salainen” sisäinen lämpömittari) tai 12.3 (halpis karttamittarin lämpömittari) astetta. Viskiä näyttää kuluneen vajaa desi. Kaikki edellytykset ihan kelvolliseen kätköilypäivään ovat siis olemassa, kunhan saan itseni jotenkin ulos makuupussista.
Niin, skripti kuvien kopiointiin kamerasta DPOF-tietojen, eli kameran puolella näppärästi tehtävän ”printtitilauksen” perusteella tuli kirjoitettua. Kuvien selaaminen ja valikointi bloggaukseen kun on kameralla huomattavasti mukavampaa kuin N800:lla. Käyttöliittymä on mukava, muotoilu käteen istuva ja kuvaprosessori kertaluokkia nopeampi. Erikoistuneen raudan hienoja puolia, joita kannattaa hyödyntää.
Tässä leiripaikassa ei ole muuta ihmeempää vikaa, kuin ihmiset, joita tuntuu viereisellä ”polulla” riittävän sateesta huolimatta. No, näin geokätköilyreissulla ei moinen pikkuvika häiritse kummemmin.
Eilen en jaksanut puhdistaa valmiiksi tavanomaista noin kolmea litraa vettä, kun rantaan pääsee noinkin helposti, vaan tyydyin täyteen kenttäpulloon pienestä nestehukasta huolimatta. Saattaa tuolla pohjalla olla juuri se 2dl, joka tarvitaan aamupuuroon, mutta kahvin keittämisestä ilman teltasta poistumista on turha unelmoidakaan. No, jos muistaisi taas seuraavalla kerralla, että aamulla aikuisten oikeasti voi sataa.
Laitanpa tähän vielä pari perjantain valokuvaa.
01.09.2007 19:42
N 60 20.196 E 024 41.182
Leiri on pystyssä, iltauinti suoritettuna ja mies makuupussissaan. Kilometrejä on kertynyt tähän mennessä 28 ja löytöjä 10. Mukavalla leiripaikalla iski laiskuus ruokailun päälle ja päätin jättää loput kätköt huomiselle. Niitä jäikin juuri sopivasti. Nyt on ohjelmassa bloggaus, rentoutumista, musiikin kuuntelua, ehkä vähän bloggausskriptien parantelua, hieman viskiä ja aikainen nukkumaanmeno. Elämä on kivaa.
Päivän kätkösaldo siis oli Flycatcher Corner, Goldeneye Split, Swallow Barn, Raven Hill, Ketunkorpi ja Hauklampi. Raven Hill ansaitsee erityismaininnan kätköpaikan huolellisesta valmistelusta, mutta enpä spoilaa sen enempää.
Päivän aikana tuli pari kunnollista sadekuuroa, mutta pääosin keli on ollut täydellinen. Puolipilvistä ja sopivan viileää.
Reissun teemaksi on muodostunut pitkälti uuden GPS-kaluston ja menetelmien testaus. Perjantaina hankittu viilekekotelo Garmin Etrex Summitille toimii täydellisesti. Laite trackaa erinomaisesti ja se on helppo napata olkapäältä, kun sitä haluaa käsitellä. Holuxin GPSlim 240 sen sijaan ei ole aivan yhtä hyvä herkkyydeltään kuin edeltäjänsä, Insmat InsSirf III. Koko on kuitenkin mukavan mitätön ajatellen sekä urbaania kätköilyä, että käyttöä varagepsinä. Litiumparistot näyttävät pitävän hyvin jännitteensä siihen asti, että ovat aivan tyhjiä. Kun ensimmäinen palkki lähtee Etrexin paristomittarista käyttöaikaa on jäljellä tunti-pari. Kun laite alkaa varoittaa tyhjenevistä paristoista, on virta katkeamassa minuuttien sisällä. Käyttöaikaa kahdella litiumparistolla saa siis kymmeniä tunteja.
01.09.2007 01:30
N 60 18.912 E 024 47.045
Laavulla oli kuin olikin rauhallista. Lisäkssi täällä on mukava, hieman makuualustaa leveämpi nukkumapaikka.
Päivän kätkösaldo oli kaikki suunnitellut, eli THOK Vehkalanmaki Fly-by, RC-planespotting, Hoorikki MX ja Petikon piilolaavu. Nyt on iltapalakin syöty ja aika siirtyä katselemaan unia.
Sijainti: M-juna, Huopalahden pohjoispuolella. Kohde: Vantaankoski. Tarkoitus: geokätköily.
Aurinko on laskemassa ja taivaalta sataa tihkua. Saa nähdä, millainen on Vantaan säätilanne. Tällä kertaa matkan tarkoituksena on Vihdintien pohjoispuoleisiin lähimetsiin tutustuminen, geokätköjen opastuksella, toki.
Sää ei ehkä ole helpoin mahdollinen ja kätköily alkaa iltahämärässä. Pimeys ehtii laskeutua kauan ennen kuin saavutan Petikon piilolaavun geokätkön, matkalla kun on muutama muukin purkki.
Rautatieasema oli näin perjantai-iltana kansoitettu humalaisilla teineillä. Jostain syystä junassa on varsin rauhallista. Mikähän lienee tilanne laavulla? Sään ansiosta luultavasti kuitenkin teinitön.
Taas on yksi reissu ohi ja istuskelen kotosalla. Pahin kankkunenkin alkaa pikkuhiljaa helpottaa. Vietimme Henkan kanssa puoli päivää Rovaniemellä paikallisiin ravintoloihin tutustuen, Lordin ruokaravintolaa unohtamatta. Sama vahva nousukiito jatkui sitten yöjunassa. Ihan sopiva lopetus muutenkin kostealle reissulle. Kontrasti huomattavasti tervehenkisempiin vaelluksiimme oli kyllä melkoinen.
Viimeisenä iltana Henkkakin sai sen kauan odotetun kalan, 760g taimenen. Montaa tuntia ei olisikaan enää ollut aikaa. Kävin haavimassa kalan ja hetken jo huolestuttikin, kun kala sai vielä kertaalleen uutta intoa huomattuaan minut vedessä. Henkka oli kuitenkin tartuttanut epäonnisen tammukan hyvin ja pienen uimareissunsa jälkeen sen sai helposti haaviin.
Perhovehkeillä saa hyvin myös ahvenia. Jääkaapissa odottaa paistamista nappaamani varttikiloisen raitapaidan fileet. Käytetty perho on painettu mieleen. Mikäli kahluuvälineet jättää pois, perhokalastajan välineistö ei juuri mitään paina ja se sopii mainiosti kalan kuin kalan narraamiseen. Paavo saikin tehtäväkseen etsiä minulle sopivat perhovälineet järkihintaan, kun liikkeet poistavat kauden loppuessa varastojaan.
Reissusta jäi käteen hauskoja kokemuksia ja auttava perhokalastustaito. Tästä on hyvä jatkaa harjoittelua vaellusten iltapuhdeviihteenä.
Aika kuluu täällä nopeasti. Puolen päivän aikaan herätään, yhden pintaan saunotaan ja kolmelta syödään. Sitten onkin lähtö kalastamaan. Illalla yritetään hieman hämärään asti, sitten paistetaan makkarat ja kalastetaan pimeässä sen verran, kuin hyvältä tuntuu. Kellot ovat edelleen Suomen ajassa ja majapaikan henkilökunta, kuten myös liki kaikki paikalliset kauppiaat, puhuu suomea. Eurot käyvät maksyvälineenä, tosin vaihtokurssi on hieman suolainen.
Eilen tuli saatua myös toinen kala, mikä teki meikäläisestä reissun toistaiseksi kovimman saamamiehen. Olin kävelemässä yksinäni rantaa pitkin, joten haavikin oli mukana. Kaverit lähtivät paikalle, mutta taimen oli väsytetty ja haavissa kauan ennen kuin pääsivät lähellekään. Hieno tunne.
Ensimmäinen pokeriturnauskin tuli voitettua ja vielä siten, että loppupelissä vastustajana oli nettipokerigurumme Taneli. Umpikännissä oli helppo hymyillä leveästi. Tänä aamuna olikin sitten haastavampaa saada elämä voittamaan.
