Tekijä: Valtteri Kokkoniemi

Reissu on sujunut paremmin kuin hyvin. Mökki on mukava, ruoka on hyvää, kelit ovat kutakuinkin suosineet ja perhon heittelykin alkaa pikkuhiljaa sujua. Ja sain tänään ensimmäisen kunnon kalan, 1010g taimenen.

Kalastus alkoi kuivaharjottelulla rajamaan lomakylän nurmikolla sunnuntai-iltapäivällä ja illaksi siirryttiin ”tositoimiin”. Taneli sai reissun ensimmäisen kalan, joka suolattiin iltasella. Toinen kala, tänä iltana, tulikin sitten jo minulle.

Perhon viskely on täydellinen tekosyy viettää aikaa ulkona katselemassa öistä lappia. Kun seisoskelee vyötäröä myöden järven rantavedessä ja nykii pehoaa hiljakseen sisään saa oleilla mukavasti omissa ajatuksissaan. Maksallehan tällainen reissu käy hieman rankaksi, mutta sellaista on kalastus.

Ajomatka ei ollut aivan lyhyt. Perille saavuttiin kahdeksan jälkeen Suomen aikaa mahdollisesti jopa hieman istumiseen puutuneina, joskin Tornion jälkeen aloitettu oluen nautiskelu tuotti loppumatkasta tasaisesti taukoja.

Illan ohjelmassa oli erinomainen hirvipata päärakennuksella ja sopeutumista kalastajan vuorokausirytmiin, eli Texas hold-emin pelaamista neljään aamuyöstä, Suomen aikaa. Taneli tiedettiin pelissä ylivoimaiseksi, joten panoksena käytettiin rahan sijaan juomanlaskijan tehtävän päätymistä ensimmäisenä putoavalle.

Tänään olisi nyt tarkoitus kuivaharjoitella perhon heittelyä koukuttomalla perholla nurmikolla ja lähteä illan hämärtyessä tositoimiin.

Matkustamme kohti Loviisaa, mistä lähdemme huomenna kukonlaulun tienoilla kohti pohjoista. Kohteena on Muonion alusta Ruotsin Lapissa, missä kalastelemme viikon verran vuokramökkiä tukikohtana käyttäen. Minun ja Henkan olisi tarkoitus oppia perhokalastuksen alkeita Tanelin ja Paavon opastuksella.

Birgitan polun geovaellus on ohi. Teimme ennen lähtöä Vähä-Kausjärveltä uuden purkin ja sen jälkeen jatkoimme Helsingintielle, mistä autolastillinen kuljettajia lähti hakemaan autojaan. Muut pitivät lounastauon ja tämän jälkeen lähdettiin, kukin porukka omaa tahtiaan, hakemaan autoilla Forgotten Places ennen siirtymistä kuka minnekin.

Reissu oli näin järjestäjän näkökulmasta varsin onnistunut ja porukan kommentit paikan päällä ja loggaukset näyttävät siltä, että osallistujat ovat olleet samaa mieltä. Ensi vuonna sitten uudestaan, jossakin toisessa paikassa.

Kokemus tällaisen tapahtuman järjestämisestä oli itselleni varsin arvokasta. Matkalla tuli keksittyä monia asioita, jotka tietää tehdä seuraavalla kerralla paremmin. Suuri kiitos myös Tuu-tikille, ”partiotytölle”, jonka piti alun perin vähän avittaa järjestelyissä, mutta suunnittelun aikana päätyi toiseksi järjestäjäksi. Tapahtuma ei olisi onnistunut edes lähelle näin hyvin ilman sinua.

Kiitos myös kaikille osallistujille. Olitte hemmetin mukava porukka. Toivottavasti mahdollisimman moni teistä pääsee myös seuraavalle reissulle.

Päivä oli hieman rankempi, mutta kaikki pääsivät perille kunnialla. Hippihiiri liittyi seuraan ennen liikkeelle lähtöä ja lähti Kajin kanssa oikaisemaan eevertinkiven kohdalla. Lähdin Jouni Jurmun ja theOravan kanssa sieltä vielä tekemään lenkkiä Houkanvuoren enkelille ja tylyhkö maasto tarjosikin sopivia haasteita. Hippihiiri ja Kaji hakivat vastaavasti Rajamäen. Tämän jälkeen cthulhu0:t liittyivät seuraan ja edettiin taas yhdessä Hippihiiren, Kajin ja cthulhujen kanssa Vähä-Kausjärvelle, minne loput porukasta olivat jo aikaa sitten ehtineet.

TheOravan kanssa tuli kerättyä matkalta kanttarelleja ja Tuu-tikilta löytyi ylimääräistä ruokakermaa ja kuivattua sipulia. Lopputulos oli näkkärille levitettynä taivaallista.

Hippihiiren suosikkikommentti jokaiseen mutaiseen kohtaan oli kokolailla söpöksi tuomitsemani ”yäk” – varsinkin, kun se kuulemma ei ollut täysin aito reaktio.

Zamdeen veli taasen tarjottaessa kiskaisi koko illan annokseni Lagavulinia huikalla ja hieman myöhemmin mm. istui märässä maassa. Toiset osaavat.

Hauskana yksityiskohtana, tämä bloggaus on lähetetty Soneran prepaid liittymällä, jonka SIM-korttia kannan vaelluksilla mukanani. Jo muutamia kilometrejä Tampereen teknologiaihmeestä, Hervannasta, alkaa näemmä Elisan mielestä sen luokan erämaa, ettei kännyköiden nyt oikeasti tarvitse siellä toimia. Nuotiopaikalla kenttää oli palkkia-kahta, mutta teltassa kenttä oli joko…siis ei ollut alkuunkaan, tai oli erittäin heikko.

Toisia majoitteisiinsa, mutta makeasti theOravainen makaa sammalvuoteellansa. Sammalia tosin ei juuri ole jäljellä.

Nuotio loimuaa kirskaanniemessä. Makkarat alkavat olla syötyjä, teltat pystytettyjä, nautintoaineita on itse kullakin esillä ja juttu luistaa. Meikäläisen ryhmä pärjäsi hienosti ja perille päästiin ihmisten aikaan. Purkit löytyivät matkalta, joskin Birgitta Trail East Side tuotti seurueelle lähes yhtä paljon vaikeuksia kuin Treasure of Hirvi-Simuna.

OsMit unohtivat autonsa auki ja Harjus soitteli lähtiessään perään, joten voittivat ylimääräisen iltakävelyn. Muita ikäviä sattumuksia ei tähän mennessä ole kärsitty. Keli on täydellinen ja hyttysiäkään ei leiripaikalla juuri ilmene. Osa porukasta on jo siirtynyt yöpuulle, mutta nuotiollakin riittää vielä väkeä.

— rvk

Ensimmäinen päivä takana ja istumme nuotiolla paistelemassa makkaraa. Pidemmän matkan tehnyt ryhmä (johon myös minä kuulun) eteni melkoista vauhtia ja meinasimme kävellä jopa ensimmäisen kätkön ohitse.

9 hengen poppomme löysi vaikeammatkin kätköt melko nopeasti ja olimmekin ryhmien kohtaamispaikalla kohtuullisen ajoissa. Ensimmäinen ryhmä oli ehtinyt jo tehdä meille nuotion ja pääsimmekin kärventämään kyrsää suoraan laavulle päästyämme.

— theOrava

Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa. Lähdimme poikani Tapsan ja vanhempieni kanssa Lempäälän metsiin katsomaan Kirskaanniemen leiripaikkaa ennen tulevan viikonlopun Birgitan polun geovaellusta, jolloin tuon suurehkon geokätköilijäryhmän tutustumaan tähän varsin mukavaan esimerkkiin eteläsuomalaisista metsistä. Ensimmäinen yö nukutaan tällä samalla paikalla.

Kuvat isäni Juha Kokkoniemen ottamia tällä kertaa.

Makkaratikku vapautui juuri, joten tärkeämpien asioiden pariin.

19.07.2007 01:02
N 65 51.305 E 024 08.934

Käveltyäni rajan yli menin kysymään tullista leirintäaluetta. Ainoa leirintäalue Suomen puolella oli kuitenkin remontissa, joten päädyin matkustajakotiin, joka on suurin piirtein samaa kategoriaa Abiskon turistiaseman kanssa. Etelässä on tottunut siihen, että poliisi kyllä neuvoo perille. Täällä tullimies heitti perille virka-autolla ja matkalla neuvoi nähtävyydet mukaanlukien oleelliset paikalliset ravitsemusliikkeet. Otin pari pitkää baarissa, katsoin poliisisarjat telkusta huoneessa ja nyt unta kuulaan. Lappia täytyy vaan rakastaa.

Olen siis suomessa. Yhteystiedot sähköposti ja Elisan kännykkänumero. Mailipinoon vastailen tulevalla viikolla.

18.07.2007 13:55
N 67 58.184 E 019 57.667

Reissu, joka oli ollut jonkinlaisena henkilökohtaisena tavoitteena on sitten tehty. Tällä kertaa tuntuu siltä, että sai kävellä yksikseen riittävästi, mutta ei kuitenkaan liikaa. Se on mukava olo. Matka täytti tarkoituksensa ja nyt voi hyvillä mielin palata etelään ja arkirutiineihin. Kungsleden tarjosi kaikkea, mitä lähdin siltä hakemaan. Pohjoinen luonto puhuttelee omalla erityisellä tavallaan ja antaa jotain arvokasta ja hankalasti kuvattavaa.

Matkalla tapasi ihmisiä monesta eri maasta ja pitkään mielessä pyörinyt ajatus maailman näkemisestä pala palalta rinkka selässä alkaa nousta tärkeysjärjestyksessä. Saa nähdä, mihin seuraavaksi tulee lähdettyä. Syksyllä on kuitenkin ohjelmassa paluu Ruotsiin viikon kalareissun merkeissä. Pienemmistä reissuista tulossa on säiden salliessa Tapsan vieminen telttailemaan ensi viikon viikonloppuna, sekä Birgitan polun geovaellus sitä seuraavana, kun vien ryhmän geokätköilijöitä viikonlopuksi Lempäälän metsiin.

Viime sydäntalvena vaelluksissani oli vielä tauko. Tulevana talvena on tarkoitus jatkaa ”kautta” läpi koko talven. Silläkin suunnalla löytynee jossain vaiheessa kokemuksen kertyessä ja ymmärryksen kasvaessa jokin tätä reissua vastaava henkilökohtainen tavoite, joka tuntuu siltä, että sen saavutettuaan on päässyt jonkinlaisen oppimisen alkuun.