Tekijä: Valtteri Kokkoniemi

Jyrkkää nousua

N 67 09.538 E 018 19.910

Matkaa oli aamulla jäljellä venerantaan hieman päälle 7 kilometriä, joten lähdimme liikkeelle 06:30 ehtiäksemme yhdeksäksi veneelle. Rannassa kuitenkin selvisi, että Sitojauren voi ylittää myös soutaen. Päätimme luottaa lihasvoimaan ja otimme viimeisen soutuveneen, mikä tarkoitti kuitenkin järven soutelua kolmeen kertaan, sillä vastarannalta piti lähteä kahden veneen kanssa takaisin, jotta yhden saa jätettyä lähtörantaan. Kuulimme vastaantulijoilta, että vastaava järjestelmä on myös Laitauren ylityksessä, joten tänään saamme nukkua kaikessa rauhassa. Lähtö on sovittu kahdeksaksi.

Kilometrejä kertyi viitisentoista ja nousua edellisen järven pinnasta nelisen sataa. Soutelun ottaessa aikansa ”työpäivä” venyi yli kahdentoista tunnin. Nyt uni maittaa ja maittoipa hieman viskikin.

Päätimme kuivata hieman edellisenä yönä kostuneet makuupussit levittämällä ne aurinkoon kuivamaan. Teltat eivät vielä tässä vaiheessa olleet pystyssä, joten makuupussit levitettiin maahan. Lievä ajattelemattomuus johti tosin siihen, että ne olivat maassa vielä auringon laskiessakin ja kasveista haihtuva kosteus kasteli pussit tehokkaasti entistä kosteammiksi. Tilanteen ei pitäisi olla erityisen paha, vaikka yöpakkasta onkin taas luvassa. Hieman nihkeä ja epämiellyttävä vain.

Retkikunnalla kaikki hyvin.

Ensimmäinen reissupäivä

N 67 17.880 E 018 28.929

Pääsimme ylittämään järven laivalla Saltoluoktan tunturiasemalle neljän aikaan. Nousumetrejä tuli jokunen sata ja kilometrejä kertyi alle viidentoista. Huomenna on aikainen herätys, sillä seuraava venekyyti lähtee yhdeksän aikoihin ja meillä on rantaan vielä seitsemisen kilometriä matkaa.

Ensimmäisen päivän tappioiksi todetaan rvk:n huippuvuorilta tuoma kadonnut titaanilusikka ja Kajin kantapäästä paikkailtu rakko. Keli suosi likipitäen täydellisesti ja mieliala on näistä huolimatta korkealla.

Luontohavaintoja on tähän mennessä kertynyt joka puolella vaeltelevista poroista sekä yhdestä nyppylän huipulla istuskelleesta linnusta, uskoaksemme korpista.

Retkikunnalla kaikki hyvin.

Idiot Trail matkalla pohjoiseen

Idiot Trail -ryhmän ensimmäinen varsinainen kätkönmetsästys on alkamassa. Kolme kätköilijää suorittaa pitkää istuskelua autossa, tätä kirjoitellessa vajaan satakunta kilometriä Oulun eteläpuolella. Tiimin lopulliseksi kokoonpanoksi päätyi rvk, Kaji ja theOrava. Tavoitteena on geokätkö Vertical Limit (GC1B93) Sarekin kansallispuistossa Ruotsissa.

Matkaamme voi seurata tästä blogista, jota päivitetään säännöllisesti reissun aikana satelliittipuhelimen välityksellä. Sijaintitieto puolestaan päivittynee SPOT-satelliittiviestimen välityksellä jokusen kerran päivässä ja on nähtävissä osoitteessa http://www.erämaahan.fi/track. Tähän blogiin kirjoitetut kommentit välittyvät myös meille lueskeltavaksi iltasella teltassa ja pyrimme vastailemaan niihin. Viesti kulkee kerran päivässä yhdysmiehen kautta, joten liikenteessä on noin parin päivän viivettä.

Yksityispostia meille voi lähettää kirjoittamalla sen maksimissaan 5kt tekstitiedostoksi, nimeämällä vastaantottajan_etunimi.txt ja lähettämällä se liitetiedostona osoitteeseen idiottrail@gmail.com. Liitä sisältöön oma sähköpostiosoitteesi, sillä vastaanottaja ei sitä mistään muualta näe.

Edessä on suunnitelman mukaan 9-10 maastopäivää, sen jälkeen ajo Ruotsin läpi etelään geokätköilyn merkeissä ja kotiinpaluu laivalla Tukholmasta. Tervetuloa nojatuolimatkalle.

Geovaellus 2009

Geovaellus järjestettiin jo kolmatta kertaa, nyt Teijon
retkeilyalueella. Noin 13 geokätköilijää kulki kahdessa ryhmässä tai
osin saapui vasta leiripaikalle. Pidemmän reitin tehnyt ryhmä sai
palkinnoksi kaksi ylimääräistä löytöä, viitisentoista ylimääräistä
kilometriä ja jäätelöt kioskilta meren rannalla. Vähemmällä pärjänneelle
ryhmällä tämä oli kokonaismatka.

Paluu arkeen

Retkikunta on saavuttanut tavoitteensa. Takana on 22 hiihtopäivää ja noin 300 kilometriä. Hiihtoa jäätiköillä ja vuonoilla, sekä kiipeilyä köysistönä kahden saariston korkeimman tunturin laelle. Meneillään ensimmäinen kosketus arkielämään. Useimmat meistä esittelivät paleltuneita ja auringossa palaneita neniään ja poskipäitään, sekä aurinkolasien jättämiä rusketusrajoja maanantaiaamuna työpaikoillaan. Kolmessa viikossa ehtii sopeutua Arktikseen. Kauanko kestää sopeutuminen arkeen?

Shackleton sanoi aikanaan, että tuulessa ja tuiskussa mies punnitaan, ei tansseissa ja piirileikeissä. Retkikunnan miehet ja naiset on nyt punnittu Huippuvuorten tuulessa ja tuiskussa ja koska moni jo suunnittelee uusia arktisia retkiä, todettu päiltänsä varsin köykäisiksi.

Tämä on viimeinen päiväkirjamerkintäni Huippuvuoret 2009 -retkikunnan puolesta. Erämaahan.fi:n rooli palaa takaisin henkilökohtaiseksi reissublogikseni, johon kirjoitan vaelluksistani ja vaeltamiseen kiinteästi liittyvistä asioista omasta näkökulmastani. Retkikunta kiittää kaikkia matkaamme seuranneita ja erityisesti meille terveisiä lähettäneitä.

Retkikunnalla kaikki hyvin.

—
Valtteri Kokkoniemi
Viestimies
Huippuvuoret 2009 -retkikunta

Maaliviiva näkyvissä

N 78 12.113 E 15 52.624

Tänään tehtiin ennätys reissun kilometrimäärissä. 22,8 kilometriä hieman päälle seitsemässä legissä. Tavoitteena oli leiriytyä 6km Longyearbyenistä, tarkkaan ottaen kelkkakyytien järjestäjän Slettenin hallilta. Laakso on pitkä ja sivistys näkyy leiriin asti, mutta lämmin suihku odottaa retkikuntaa vasta huomenna.

Tapasimme Peten retkikunnan toistamiseen. Sletten kävi hakemassa heidät kauempaa pohjoisesta ja vaihtoimme muutaman sanasen heidän huristellessaan ohitsemme Helvetjadalenissa. Seuraava jälleennäkeminen on tiedossa huomenna Longyearissa, sillä he viipyvät siellä pari yötä ennen lähtöään suomeen. Osa heidän retkikunnastaan tulee peräti samaan koneeseen kanssamme.

Hiihtopäivä oli rankka ja harvassa ovat ne retkikunnan jäsenet, joilla jokin paikka jossain ei reistailisi. Pienet kivut ja säryt tosin menettävät pitkälti merkityksensä, kun loppu häämöttää. Huomenna lähdemme kuudelta aamusta liikkeelle, tavoitteena päästä huoltamaan Slettenin hallille kahta tuntia myöhemmin.

Retkikunnalla kaikki hyvin.

Karhuhälytys!

N 78 17.731 E 16 21.476

Aamuyöllä unet keskeytyivät, kun Johanna havaitsi nallen leirin lähellä ollessaan juuri luovuttamassa vahtivuoroa. Karhuhälytys huudettiin ja asia käytiin vielä kertomassa joka teltalle. Aivan oppikirjan mukaan kaikki ei sentään mennyt, sillä tieto havaitun nallen etäisyydestä hukkui jonnekin matkalle ja lähes kaikki noudattivat siksi ohjeita ja pitivät päänsä matalana siltä varalta, että nalle tulee leiriin ja joudutaan ampumaan telttojen läpi. Yksi retkikuntalainen toki onnistui uloskin lähtemään ampujien lisäksi. Nallukka käveli rantaa pitkin leiriä kohti, mutta meni harjanteen taakse lähes leirin vieressä, eikä sitä sen jälkeen löytynyt.

Ylitimme tänään viimeisen meriosuuden. Jäälle pääseminen ahtojääalueen ulkopuolelle, turvaan vuorovedeltä, otti melkoisen könyämisen rantakivikossa, mutta hyvin homma lopulta sujui ja pääsimme hiihtämään vuonon yli. Nyt olemme ohittaneet paikan, johon kelkat jättivät meidät matkan alussa. Edessä on huomenna täysi hiihtopäivä, lyhyt lepo ja aikainen herätys, jotta saavumme ylihuomenna aamusta Longyeariin.

Retkikunnalla kaikki hyvin.

Avovettä

N 78 27.387 E 16 19.466

Tänään hiihtelimme Billefjordenia etelään. Pyramidenissa käyneiden norjalaisten turistien kanssa keskusteltiin reitistä, mutta heidän neuvoistaan ei saatu oikein selvyyttä. Meillä oli siis avoimena kysymyksenä olisiko meri jäässä Longyearbyeniin asti, jolloin voisimme oikaista suoraan perille merijäätä pitkin. Vaiska päätti, että seuraamme kelkkauraa Longyearin suuntaan, mutta kun kelkkaura alkoi siirtyä odottamattomasti rantaan päin, päätettiin reitin kuljettavuus tarkistaa satelliittipuhelimella kylästä. Onneksi, sillä reitti oli täysin kulkukelvoton vuoroveden vaikutuksen takia. Lähdimme siis hiihtämään vuonon toiselle rannalla kohti De Geerdalenia. Yllättäin kauempana vuonolla alkoi nousta sumua. Nousuvesi rikkoi jään lautoiksi ja avovesi höyrysi kylmässä pakkasilmassa. Pian nähtiin jo auringon kimallus vedestä ja jokusella taisi puntti hieman tutistakin, kun vain satojen metrien päässä auringonsilta kimalteli laineilla. Lumi oli kuitenkin useita päiviä vanhaa, joten Vaiska tiesi kulkemamme jään turvalliseksi. Taukoa pitäessä vesi alkoikin jo vetäytyä ja pian usva leijui jo kaukana vuonolla.

Retkikunnalla kaikki hyvin.

Pyramiden

Tänään on vietetty taukopäivää Pyramidenissa. Venäläinen kaivoskylä on ollut autiona vuodesta 1998, mutta kesästä 2007 täällä on ollut kahden miehen tiimi huoltotöissä, 11 kuukauden pesteissä kerrallaan. Retkikunnan Indiana Jonesit ovat kolunneet hylättyjä rakennuksia ja kaikkea jännittävää onkin löytynyt, kuten radioputkia, kemistin välineitä, lusikka Villellä reissussa hajonneen tilalle, teknisiä piirustuksia ja kaivoksen kirjanpitoa. Leirimme taas on valtavan, noin jääkiekkokaukalon kokoisen HF-yagiantennin vieressä ja samanlainen löytyy myös ylempää rinteestä. Neuvostotyyliin näyttäviä muistomerkkejä on melkoinen määrä kyläksi, jonka asukasmäärä kukoistuksensa aikana oli noin 1800.

Suuri osa kiinnostavimmista rakennuksista on lukittuja, mutta löysimme avonaisen takaoven uimahalliin. Uima-altaassa oli rojua ja kellukeketjut roikkuivat surullisen näköisesti altaan pohjalla. Kylässä on ollut myös elokuvateatteri ja valtava liikuntahalli. Mitä lienevät venäläiset ajatelleet rakentaessaan kaiken tämän keskelle lumierämaata? Ehkä suurvallan voimannäyttöä läntisille naapureilleen. Nyt, vuosia myöhemmin, täällä nähdään neuvostoihmisen merkityksettömän työn paratiisi, jonka tyhjät kadut pidetään aurattuna aavekaupungissa, jossa liikutaan vain suksin ja moottorikelkoin.

Retkikunnalla kaikki hyvin.