Tekijä: Valtteri Kokkoniemi

N 78 39.262 E 16 21.113

Olimme kuulleet, että Billefjordenilla on jääkarhuemo poikasineen. Piakkoin saavuttuamme vuonolle ne ilmestyivätkin näkyviin. Tilanne oli hämmentävän samanlainen, kuin edellinenkin nallehavainto. Hiihdimme melko keskellä vuonoa, lähempänä vastarantaa jääkarhuista nähden ja huomasimme ne liikkumassa tulosuuntaamme. Katselimme hetken ja jatkoimme kohti Pyramidenia.

Leiri on nyt Pyramidenissa. Alueella on jääkarhuja, mutta ympäriinsä saa liikkua. Mikäli nalleja havaitaan kylän läheisyydessä, leiristä ammutaan vihreä valoraketti kokoontumiskutsuna. Liikkuminen aseistettuna on silti suositeltavampaa, mutta toinen pitkistä aseista jää leiriin ja ryhmässä ei ole montaakaan jäsentä, jolle Vaiskan revolverilla on suurtakaan käyttöä, joten kovin monelle harhailijalle aseistusta ei riitä. Huomenna vietämme lepopäivää ja tutustumme kylään huolella.

Venäläisillä ei ole vodkaa. Se on säännösteltyä ja jokainen saa sitä vain litran kuussa. Retkikunta on pettynyt. Retkikunnalla kaikki muuten hyvin.

N 78 46.325 E 16 44.642

Tänään hiihdettiin varsin vaiheettomasti jäätikköä pitkin. Merijäällä hiihtelyn jälkeen mäet olivat mielenkiintoista vaihtelua. Kuljemme kelkkareittiä pitkin Pyramidenia kohti, joten aina silloin tällöin näkyy muitakin ihmisiä, kelkoilla ajelemassa. Tuohon legendaariseen venäläiseen kaivoskylään on enää päivämatka, joten pian saamme vastauksen kaikkien mieltä askarruttavaan kysymykseen: onko venäläisillä vodkaa myytävänä?

Retkikunnalla kaikki hyvin.

N 78 51.880 E 16 25.549

Retkikunta havaitsi viimein ensimmäisen jääkarhunsa. Johanna hiihteli kärjen tuntumassa ja huomasi nallen liikkuvan rannan tuntumassa, noin puolen kilometrin päässä. Pikkuhiljaa muutkin retkikunnan jäsenet alkoivat erottaa liikkuvan jäälohkareen. Jonkin aikaa ihmeteltyämme jatkoimme matkaamme. Jäänalle jatkoi omaansa vastakkaiseen suuntaan.

Päivän aikana hiihdimme Austfjordenin pohjukkaan ja nousimme ylös jäätikölle. Nallejen ei pitäisi tulla näin ylös, joten yöllä ei tarvitse pitää karhuväijyä.

Päivän hiihtokeli oli mitä mainioin. Hankala uskoa, että suunnilleen samoissa -18 pakkaslukemissa hiihdettiin eilen palellen. Tänään kaikilla virtasi hiki auringon paistaessa lähes tyynessä ilmassa.

Retkikunnalla kaikki hyvin.

N 79 00.087 E 16 21.331

Aloitimme kotimatkan laskeutumalla perusleiristä Tryggvebreeniä alas Austfjorden vuonolle. Meri on tällä kohtaa umpijäässä ja eteneminen sen puolesta helppoa. Etenemistä tavallaan helpotti myös kova tuuli, joka onneksi puhalsi selän takaa vauhdittaen matkaamme ja tehden sen varsin hyytäväksi.

Heti laskeuduttuamme vuonolle näimme jääkarhun jäljet, jotka olivat korkeintaan kymmeniä minuutteja vanhat. Hylkeiden avantoja puolestaan ei näy, joten alueella taitaa liikuskella nälkäisen puoleinen otus. Jari muistutti vielä porukalle, että aseet säilytetään lataamattomina ja varmistamattomina, jotta säilytys on turvallista, mutta laukaus varmasti lähtee. Ero urheiluammunnan turvallisuussääntöihin on melkoinen, mutta toisaalta HSC:n pistoolitaulut eivät ole koskaan olleet nälkäisiä.

Retkikunnalla kaikki hyvin.

Viestiteltan mörkö

Pasi karhuväijyssä

Noin 13:05 Norjan aikaa kahdeksan retkikunnan jäsentä saavutti Perriertoppenin huipun. Nousu vuoren satulaan tapahtui hiihtämällä ja siitä eteenpäin jääraudat monoissa kävellen.

Aamun aikana havaittiin myös toinen retkikunta. Petejen ryhmä oli aamun aikana noussut vuonolta ja pystytettyään perusleirin jatkoivat suoraan huiputukseen. Valtteri kävi hiihtämässä Petejen retkikuntaa vastaan ja vaihtamassa kuulumisia, muun muassa vuoren satulasta radiolla saadut tiedot olosuhteista ylhäällä.

Illalla tehtiin vielä suomalaisen arktisen retkeilyn historiaa. Pakkasimme leirin ja lähdimme hiihtämään kohti Peten retkikuntaa ja pystytimme yhteisen leirin heidän valitsemaansa Perriertoppenin perusleiriin.

Tavoitteet on saavutettu ja retkikunta kääntyy paluumatkalle kohti Longyearia. Etenemme merijäätä pitkin, joten jääkarhuväijyt otetaan taas käyttöön. Väijyjen tarkkaavaisuutta lisännee, että toinen retkikunta oli nähnyt jääkarhun samaa reittiä tullessaan.

Retkikunnalla kaikki hyvin.

26 asteen pakkasesta huolimatta 10 retkikunnan jäsentä yritti nousua Perriertoppenille. Lumiolosuhteista oli epäilystä, sillä telttoja pystytettäessä oli lumesta löytynyt erittäin vahvaa kerroksellisuutta, mikä tarkoittaisi lumivyöryriskiä. Tuuli oli kuitenkin kovettanut vuoren satulaan johtavan jäätikkörinteen läpeensä ja ryhmä pääsi jatkamaan matkaa.

Ryhmä saavutti satulan 10:50, mutta tuulen ja pakkasen yhteisvaikutus johti pikaiseen paluupäätökseen perusleiriin. Jari ilmoitti radiolla paluusta ja kun perusleiristä tiedusteltiin, tarvitseeko ryhmä jotain palatessaan, oli Jari vastannut, että kakun voisi tehdä. Huumoriveikon leuka tosin sittemmin tipahti telttaan mennessä, sillä siellä odotti skottiviskillä maustettu kiwikermakakku, kuivahedelmiä koristeena.

Sään salliessa retkikunta tekee uuden nousuyrityksen huomenna.

Retkikunnalla kaikki hyvin.

N 79 07.267 E 16 51.191

Laskeuduimme Veteranenilta Tryggvebreenille käyttäen köysiä apuna. Ahkiot laskettiin kolme köydenpituutta käyttäen kolmea ”hissiasemaa”, eli rinteeseen rakennettua ankkuripistettä, joiden kautta jokainen pulkka vuorotellen laskettiin. Pulkan omistaja käveli jäärautojen kanssa mukana suurimmalla osalla pulkista ohjaamassa pulkkaa seuraavalle ankkuripisteelle.

Ylhäällä rinteessä kova tuuli ja pakkanen tekivät tehtävänsä ja yhden retkikunnan jäsenen varpaita sulateltiinkin teltassa kunnes tunto palasi, jonka jälkeen hänet lähetettiin pulkkansa kanssa seuraavana alas. Siellä oli toki aivan yhtä kylmää, mutta tyyntä. Lisäksi teltta ja keitin tekevät jäähtyneelle hiihtäjälle ihmeitä. Tämä oli tullut todettua toisen retkikuntalaisen kohdalla myös edellisenä päivänä.

Huomenna on jälleen, sään ja lumiolosuhteiden salliessa, huiputuspäivä. Retkikunta lähtee yrittämään kohti Perriertoppenin huippua.

Retkikunnalla kaikki hyvin.

N 79 04.135 E 17 10.773

Aamu alkoi myrskyisenä ja lähtöä viivytettiin 11:00 asti. Siitä huolimatta päädyimme lähtemään liikkeelle kovassa pakkasessa ja tuulessa. Legejä tuli päivälle viisi, mikä toi meidät päivän hiihtoetäisyydelle Perriertoppenin suunnitellusta perusleiristä.

Retkikunnalla kaikki hyvin.

Retkikunnan ensimmäinen tavoite on saavutettu. 13 retkikunnan jäsentä saavutti Newtontoppenin huipun kolmena köysistönä noin 17:15 Norjan aikaa. Seuraavaksi matka jatkuu kohti Perriertoppenia.

Keli oli kova ja jäätävä tuuli teki ylhäällä tehtävänsä. Ainakin retkikunnan viestimies hiihtelee lähipäivät nenä teipattuna. Maskista huolimatta paleltuma tuli. Näkymät kuitenkin olivat sen arvoiset, että maksetulle hinnalle saatiin kelpo vastine.

Tean kuume on hellittänyt ja tänään oli jo kuumeeton päivä.

Retkikunnalla kaikki hyvin.

N 78 55.952 E 17 34.147

Elely samassa leirissä jatkuu. Yöllä oli noussut myrsky ja tuuli pyyhki jäätikön pintaa keskimäärin 12-13 m/s, huippujen noustessa jopa yli 17 m/s. Lumisateen ja tuulen nostaman irtolumen vaikutuksesta näkyvyys oli olematon ja aamukuuntelussa tuli käsky uuteen kuunteluun puolelta päivin. Puolen päivän kuuntelussa taas uuteen kuunteluun kolmelta. Keli näyttäisi hieman parantuneen, joten nyt jännitetään tuleeko seuraavassa kuuntelussa lähtökäsky.

Lepopäivä meni monilta hieman kosteissa merkeissä. Jarin ja Johannan teltan tapahtumat tulivat tunnetuksi solmubileinä. Muutamasta metristä prusik-narua, tuplapaalusolmun harjoittelusta ja tähän sopivista eväistä saa hupia moneksi tunniksi. Varsinkin, kun solmu on tehty väärin, tekijä pukee köysivaljaat päälleen ja sitten todetaan "Väiski tippuuu" ja vedetään köyden päistä. Ja katsotaan, kuinka solmumestarilta käy ilma vähiin. Harjoitus tekee toki mestarin, mestaristakin :)

Toinen retkikunnan aurinkopaneeleista on ainakin toistaiseksi menetetty. Mikko kertoi, miten telttaan ripustetun paneelin kaapeli oli osunut tielle. Seurauksena juotokset repeytyivät irti paneelista. Viestiteltan paneeli on yhä ehjä. Lähdenkin tästä saman tien kuson (eli viestiyhteyden) pitämisen jälkeen tutkimaan lääkintäteltan paneelin korjausmahdollisuuksia.

Retkikunnalla kaikki hyvin.

Lauri tarinoi solmubileissä reissun aikana havaituista eläimistä. Johanna tosin toimi sihteerinä, kun viestikalustoa ei siinä kohtaa iltaa enää uskaltanut Laurin käsiin antaa. Sen verran ammattimaisin ottein lepopäivää vietettiin.

Huippuvuorilla on myös muuta elämää, kuin elämäänsä kyllästyneitä hiihtäjiä. Olemme myös nähneet muita "hiihtäjiä":
Kylmien rantojen kiiruna, Huippuvuorten kihu, Svalbardin peura ja myrskylintu. Jälkien perusteella myös naali eli Spitsbergin napakettu on ollut liikkeellä. Enää puuttuu näköhavainto naalista, jääkarhusta ja mursuista. Jäätyneitä mammuttejakaan emme ole bonganneet vielä. Pyrimme toki bongaamaan nämä puuttuneet jäsenet.

Terveisiä Turkuseen Larskalta ja Jaanalle tsemppiä tyäelämään.