Jos Norjalainen kehittää varusteen paikalliseen tunturiin, sen voinee odottaa paikallisessa tunturissa toimivan – ja toimiihan se. Syksyn reissulla Nothing but Stones -geokätkölle Nordkinnissä, manner-euroopan pohjoisreunalla, oli Fjellduken Original mukana. Kyseessä on perinteisestä laavukankaanakin toimivasta sadeviitasta huomattavasti kehitetty malli, joka selviytyy molemmista tehtävistä alkuperäistä paremmin. Ikävänä miinuksena viitta pitää kovassa tuulessa hillitöntä meteliä, mutta toisaalta pitää mainitun tuulen miellyttävällä etäisyydellä. Vastatuulessa viitan etureuna matkustaa helposti puoleen reiteen, joten oikein mitoitetut irtosadelahkeet ovat tämän pariksi mainio ratkaisu, joka perinteisistä sadevaatteista poiketen ei hiosta munia ja esimerkiksi kartan kääntely sujuu käytännöllisesti sateensuojassa.
Taukovaatteena Fjellduken on parhaimmillaan. Kun pakkauspussin kiinnittää rinkan ulkopuolelle, on viitta helposti käyttöönotettavissa ja pakattavissa. Jos kulkemiseen muuten käytetty vaatetus on oikeasti hengittävä, eikä siis täysin tuulenpitävä, riittää Fjellduken erinomaisesti taukotakiksi tuulen vaikutuksen poistuessa kokonaan. Original on myös sopivasti mitoitettu, joten sisään mahtuu normaalikokoisen miehen lisäksi myös pienikokoinen nainen. Siis ei ainoastaan sylikkäin vaan myös vierekkäin, jolloin ruokailukin onnistuu.
Vaikka viittaa pystyykin käyttämään pään peittävänä huppuna, on aktiivisessa liikkumisessa useimmiten parempi ratkaisu käyttää lierihattua ja pitää vetoketju suljettuna kaulan ympärille. Näkyvyys ja kuuluvuus ovat parempia, eikä viitta tarvitse muuta ankkurointia käyttäjäänsä tuulisessakaan kelissä. Viitan on nimittäin syytä olla kiinnitettynä jotenkin, sillä se toimii suurehkona purjeena, mikäli tuuli pääsee sen alle puhaltamaan. Jos siis sekä kädet että pää ovat viitan sisällä, on syytä pitää painonsa jonkin viitan kohdan päällä, tai ankkuroida se vaatetukseen sulkurenkaalla nurkan purjerenkaasta.
Käyttö sadevaatteena vaatii hieman opettelua. Mikäli selässä ei ole rinkkaa, laskeutuu helma takaa turhan pitkälle. Lekan tuotekuvauksessa ehdotetun vyön sijaan huomattavasti vaivattomampi ja vähemmän irtovöiden etsimistä edellyttävä tapa on tehdä selän puolelle jäävistä kahdesta nurkasta merimiessolmu, joka nostaa helman asialliselle korkeudelle ja pysyy kenttätestin perusteella erinomaisesti kasassa kovassakin tuulessa. Rinkan nostaminen selkään vaatii myös oman tekniikkansa. Kun rinkka on ensin nostettu polvelle viitan alla, käännetään viitan selkäpuoli rinkan kohdalle. Viitta kiertyy rinkan mukana takaisin suunnilleen oikealle kohdalleen ja kädet voi pujottaa takaisin ulos. Tämäkin tekniikka toimii turvallisemmin lierihattu päässä, koska viitta on ankkuroituna kaulalle.
Laavukankaana en ole viittaa vielä ehtinyt käyttää, mutta Originalin mitoitus on erinomainen ja nurkkien purjerenkaat ovat tukevaa tekoa, joten asian suhteen tuskin on mitään yllättävää odotettavissa. Kaikenkaikkiaan turskanpopsija on kehittänyt varsin loistavan tuotteen, joka monipuolisuutensa ansiosta soveltuu erilaisiin reissuihin ultrakevyestä (ainoa majoite ja sadevaate) vähäisemmän kiireen lekottelureissuihin (taukotakki, pyykkiallas, päiväunialusta).
