Kategoria: Uncategorized

Toissapäivänä tuli käytyä kätköillä Ylläksen maastoissa. Keli suosi ja purkkejakin löytyi. Luontopolulla taiteilija oli, piirtänyt opasteeseen varsin omalaatuisen kuvan – minä puolestani tästä inspiroituneena askartelin paikalle hieman kummasteltavaa kanssaihmisille.

Toissaillan kalastus puolestaan oli toisinta sitä edeltäneestä. Yksi pintakäynti, ahvenia näkyi kahlatessa ja perhoa ei maistanut kukaan.

Eilen matka jatkui kesällä Kajaaniin muuttaneiden kavereiden luokse. Kun nyt kerran paikallisten kanssa ollaan liikkeellä, käytiin laskemassa katiska järveen. Ilman alkoholin osuutta asiaan saimme myös toisen, ei ehkä netissä kerrottavaksi kelpaavan, jotakuinkin omalaatuinen kalastusidean. Hihittelyn ja varustautumisen jälkeen lähdimme takaisin vesille. Hauskaa oli ja tavoite täyttyi, eli iskukoukkuihin saatiin syötit.

Matka kääntyi kohti etelää, välietappina Ylläksen lähettyvillä sijaitseva Luosun Pitkäjärvi. Paikka on kaunis ja järvessäkin kuulemma kalaa. Kun sääkin vielä lähes suosi, vaikka heikko tuuli hieman pyörikin, piti toki kokeilla perhon uittamista.

Kalastukselliset havainnot rajoittuivat yhteen pintakäyntiin, kahlatessa nähtyyn pikkuiseen ahveneen sekä siihen, että vesi on kylmää. Varsinkin, kun siinä seisoskelee useamman tunnin. Äkäslompolo on vierässä ja siellä on melkoinen keskittymä geokätköjä, joten perhon uittamisesta tullee tehtyä samaisessa lätäkössä vielä uudempikin yritys, ajanviettoon kun on olemassa kehnompiakin tapoja.

Kelin ollessa kovin vaihteleva viimeiset pari päivää, on tullut lähinnä kätköiltyä. Toissapäivänä kävin hakemassa viimeiset lähikätköt, jotka eivät ole kolmen valtakunnan rajapyykin tuntumassa. Eilen oli puolestaan vuorossa pyykkipäivä.

Kolmen valtakunnan rajapyykille, sieltä Koltalahteen ja takaisin kertyi matkaa yhteensä 30.2km, kätköilyilyineen. Päivärepun kanssa matka ei tokikaan tunnu alkuunkaan yhtä pitkältä, kuin rinkan kanssa, mutta vielä näin aamullakin on tiettyä jäykkyyttä jaloissa. Nyt kaikki lähikätköt on haettu ja kun tällekään päivälle ei vaikuttaisi kalastuskelejä tulevan, jatkuu matka pikkuhiljaa etelän suuntaan.

Kävin hakemassa pari geokätköä Norjan rajalta. Kävi kuitenkin siten, kuin parhaimmillaan lomalla käy, eli päädyin puolivahingossa Skibotniin kätköilemään. Kylästä vie parilla geokätköllä varustettu vaellusreitti läheiselle tunturille ja näkymät ovat, paremman kuvauksen puutteessa, Norjalaisia.

Illalla oli hieman väsy ja päädyin kokeilemaan virveliä Kilpisjärven rantaan. Kaverin jostain ilmaistavarana saama minikokoinen avokela osoittautui täysin surkeaksi, joten innostus puuhaan lopahti alkuunsa. Kalakaan ei syönyt. Päätös pukea jatkossa kahluuhousut kiltisti jalkaan ja ottaa perhovehkeet käyttöön mikäli mielii kalastaa, syntyi vailla kohtuutonta viivettä.

Järki voitti ja tuli suoritettua leppoisa geokätköilyreissu Saanan huipun, Saanajärven tuvan ja tipahtaneen JU-88:n kautta. Keli oli mitä mainioin, eli pilvinen ja erittäin tuulinen. Aurinko paistoi silloin tällöin pilvien lomasta satunnaiseen kohtaan ympäröiviä tuntureita, luoden vaikuttavia valon ja varjon leikkejä.

Aamulla satoi, mutta säätiedotus lupasi sopivaa huiputuskeliä päivälle. Saanan huippu ilmaantuikin näkyviin puolen päivän aikoihin ja puoli kahdelta olin retkeilykeskuksella matkalla ylöspäin. Huiputulta näki, että sääikkuna aikoo olla todennäköisesti vähintään seuraavat pari tuntia, joten lähdin yksin tein muidenkin lähiseudun kätköjen perään. Vesisade alkoikin toden teolla vasta illasta, yhdeksän maissa. Tässä kohtaa puolikuntoinen karvanaamari oli jo ehtinyt kuumaan suihkuun ja tietotekniikan ääreen.

Eilinen meni hieman pitkäksi, sillä Paavo nappasi Anojärveltä taimenen, joka jäi minun matkaeväikseni, joten muiden käydessä nukkumaan minä vielä fileoin ja graavasin veden viljaa.

Pääsin liikkeelle Rajamaalta yhden maissa. Polttoaine- ja vesitankit ovat täynnä, mutta yksi kolmesta kaasupulloista kaipaa vaihtamista. Suunnittelin aluksi meneväni kalaan lähivesille Suomen puolella, mutta ”vieressä” sijaitseva Kilpisjärvi veti kuitenkin puoleensa. Nämä suomalaisen lapinkävijän yleissivistykseen erottamattomasti kuuluvat kohteet ovat toistaiseksi jääneet näkemättä, joten suunnannen matkan kohti Haltin valtatietä, vaikka flunssa vielä vähän hätyytteleekin.

Aamiainen viivästyi tien päälle asti. Kauniin P-paikan löytyessä olikin aika pysähtyä keittelemään pannukahvit ja nauttimaan evästä ajomatkalle.

Istuskelen vaunussa Naakajärvellä, Ruotsissa. Aggrekaatti jauhaa sähköä vaunun akkuun, läppärille ja kengänkuivaimelle, joka puhaltelee lämmintä ilmaa suolla kostuneisiin vaelluskenkiin. Meneillään on kalavaanarireissun kuudes päivä.

Lähtö kohti lappia oli edellisenä perjantaina, jolloin ajoimme Ouluun asti. Lauantainen etappi oli Rajamaalle, saarelle Muoniojoessa, Muonion korkeudella. Muu seurue käytti mökkiä täällä pääasiallisena tukikohtanaan, karavaanin jatkaessa seuraavana päivänä Naakajärvelle, joka oli matkan pääasiallinen kalastuskohde.

Matkan ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa taimen nousi Anojärvestä lauantai-iltana. Sen paino arvioitiin kokeneempien kalamiesten toimesta 1,7kg tienoille, vaakaakaan kun ei sillä hetkellä käsiin sattunut. Naakajärvestä on toistaiseksi noussut yksi harjus, ehkä 700g tienoilla. Kokeneempien kalamiesten matkassa olemisessa on tosin sekin hyvä puoli, että ruokakaloja on joka tapauksessa riittänyt oikein hyvin.

Tänään tuli nautittua muitakin Lapin antimia, eli kävin kiertämässä Naakajärven ympäri muovipussi mukana. Aikaa kului ja suokultaa kertyi, kunnes totesin saaliin painon lähestyessä kahta kiloa, että välillä voisi keskittyä etenemiseenkin. Kierroksen tarkoituksena oli, hillastamisen lisäksi, kerätä jälki järven ympäri kulkevasta polusta GPS:ään, Naakajärven lisäämiseksi OSM:n karttaan. Illan alkaessa hämärtää on taas aika suunnata järvelle perhoa heittelemään, kalojen narrattavaksi.

 

Geovaellus järjestettiin jo kolmatta kertaa, nyt Teijon
retkeilyalueella. Noin 13 geokätköilijää kulki kahdessa ryhmässä tai
osin saapui vasta leiripaikalle. Pidemmän reitin tehnyt ryhmä sai
palkinnoksi kaksi ylimääräistä löytöä, viitisentoista ylimääräistä
kilometriä ja jäätelöt kioskilta meren rannalla. Vähemmällä pärjänneelle
ryhmällä tämä oli kokonaismatka.

Viikonlopulle ei ollut suunnitteilla mitään erityisempää tekemistä ja Bridge of Kyynäränharjun loggaukset kertoivat purkin kannen löystyneen siinä määrin, että sisältö oli alkanut kostua. Purkki on siltä ajalta, kun vielä käytin lokikirjoissa tavallista paperia, joten asialle oli syytä tehdä jotain ennen lokikirjan muuttumista selluloosamössöksi. Tämän ja Birgitanpolun kätköjeni huoltosuunnitelma perustuukin juuri siihen, että tällaisina viikonloppuina tulee yleensä lähdettyä reissuun jonnekin suhteellisen lähelle ja huoltotarve toimii hyvänä tapana valita kohde.

Reissu alkoi hienosti bussikuskin ollessa erittäin ystävällinen ja jättäessä minut puolen kilometrin päähän kotakivestä, vaikka paikalla ei bussipysäkkiä olekaan. Hain kätkön ja yövyin joidenkin metrien päässä. Nukuttuani pitkään lähdin liikkeelle valoisan ajan lyhyyden ja rinkan keveyden sanelemaa ripeää tahtia, joka toi minut omalle kätkölleni hieman pimeän laskeutumisen jälkeen, mutta harjun kapeuden vuoksi kulkeminen oli silti riittävän helppoa ja otin otsalampun käyttöön vasta huoltotöihin.

Alkuperäinen lukoton curverin rasia ja kostea lokikirja lähtivät mukaani. Tilalla on curverin nelilukkoinen purkki ja lokikirjana nykyinen ”lähimetsästandardi”, eli Rite in the Rainin vedenkestäväksi kyllästetty vihko. Erämaakäytössä käytän saman firman Durarite-lehtiöitä, jotka kestäisivät käyttöä vaikka vedellä täytetyssä rasiassa. Molempia saa (jälkimmäisiä tilaustavarana) kivenalla.fi -kätköilyverkkokaupasta. Lisäksi jätin purkkiin teräasekeskuksen ”in Colt we trust”-tarran ja muutaman nimikirjaimillani varustetun .44 magnumin hylsyn. Mikäli edellinen ihmetyttää, niin ammutussa hylsyssä olevaa nimeähän voidaan pitää vain lähettäjän, ei suinkaan vastaanottajan osoitteena ;)

Nuotiolla on mukava istuskella keskenään. Vettä tihuttelee jonkin verran, mutta kuoritakin alle vedeltä suojaan puettu Joutsenen untuvainen taukotakki lämmittää. Niin ja Laphroaig Quarter Cask toki myös. Harkitsen hiljalleen vetäytymistä telttaan paneutumaan mukaan lähteneisiin printteihin David Friedmanin omilta sivuilta löytyvästä kirjasta Future Imperfect, joka käsittelee joidenkin mahdollisten tai todennäköisten tulevaisuuden teknologioiden vaikutuksia yhteiskuntaan ja lakiin.

Ei ollenkaan huono tapa viettää viikonloppua, säästä huolimatta.

Nuuksioon oli taas ilmestynyt kourallinen uusia purkkeja ja mikäpä sen parempi tapa viikonlopun viettoon olisikaan. Nyt olen leirissä satakunta metriä theOravan kätköltä ”Käärme”. Sammakon koordinaatit ovat selvillä, joten huomenna suuntaan aamupalan jälkeen sinne.

Eilen tuli lähdettyä reissuun hieman epätavallisella tavalla. Pakkasin myös kiipeilyrepun rinkkaan ja matkustimme Anton kanssa Solvallaan kiipeilemään. Hyvin sujui ja kiipeilyn päätteeksi jätin kiipeilyvarusteeni kotiin lähtevälle Antolle ja jatkoin itse Haukkalammen suuntaan.

Reissulla on tullut tehtyä hieman kokeellista ruoanlaittoa. Kuivattu pekoni Pasta Carbonaran tukevoittajana toimi täydellisesti, kun sen ensin antoi hautua varttitunnin. Seitipohjainen kalapata taasen epäonnistui surkesti: mainittu seiti jäi sitkeäksi.

Radioamatööriyhteyksiäkin koetin saada lounaalla aikaan, kehnolla menestyksellä. Harjoitus kuitenkin tehnee mestarin.

Uusia lelujakin on mukana: Jetboil PCS. Partioaitan HotShopissa oli turhan hyvä alennus, kun laite oli joka tapauksessa ostoslistalla. Odotukset ovat täyttyneet sen osalta niin hyvässä kuin pahassakin. Näppärän kompakti, todella nopea, hankala sekoittaa, hankala tiskata ja polttaa ruoan helposti pohjaan. Täydellinen silloin, kun ruoka on valmistukseltaan nopea ja yksinkertainen, mutta vaativampaan retkikokkaukseen tarvitaan toki kaasutrangia.