Kategoria: Uncategorized

Onpa taas ollut kiireistä, joten tämäkin bloggaus tulee varsin myöhässä. 18-20.4 johdin Suomen Ladun 30PlusMiinus-klubin viikonloppuvaelluksen Helvetinjärven kansallispuistoon. Kelit suosivat ja reissu meni pääpiirteissään hyvin, joskin opittavaakin ryhmän johtamisesta löytyi.

Viikonloppuvaelluksille tyypillisen perjantai- ja sunnuntaipelivaran puuttumisen merkitys olisi ollut ennakoitavissa oleva yllätys. Eksymisten takia viimeisiä autoja saatiin odotella lähtöpaikalla ja ensimmäisten halutessa lähteä sunnuntainaa aamusta etelää kohti, piti lauantain leiri suuunnitella lähelle autoja. Järkevät reittivaihtoehdot jäivät hieman vähiin ja reitistä tuli pitkänpuoleinen, vajaa 20km. Yksi henkilö myös hyytyi pahasti suostumatta myöntämään sitä ja vasta pitkällisellä neuvottelulla lounastauolla saatiin painoa siirrettyä kokeneemmille vaeltajille. Seurauksena vauhti hidastui ja koko ryhmä kulutti liikaa tauoille varattua aikaa rinkat selässä. Painoa siirrettiin myös kahdelta muulta jäseneltä, toiselta rasitusvamman ja toiselta sopimattoman lainarinkan takia. Nämä onnistuivat esimerkillisen hienosti, iso kehu ongelmien mainitsemisesta ajoissa.

Keli oli siinä määrin loistava, että sain testattua myös taivasalla nukkumista jälkimmäisenä yönä. Avaruushuopa alle ja sen päälle makuualusta. Rinkkakin oli vieressä mukavan helposti saatavilla ja varusteiden pakkaus aamulla oli astetta helpompaa. Tietysti sään muuttuessa olisi tarvinnut nähdä enemmän vaivaa.

Omalta kohdaltani tämä oli toistaiseksi viimeinen klubille johdettu reissu, koska olen ottanut vastaan hieman turhan paljon velvoitteita toisaalla. Aion keskittyä reissujen suuunnittelun osalta Vaiskan Huippuvuorten retkikuntaan, omiin reissuihini ja syksyn 2009 ”georetkikuntaan”, suunnilleen tässä järjestyksessä.

Saavuin juuri kotiin viikon hiihtovaellukselta Ruotsin Sarekissa. Kyseessä oli Vaiskan retkikunnan harjoitus kevään 2009 Huippuvuorten reissua varten. Lupauduin kirjoittamaan reissusta kertomuksen Vaiskan sivuille lähipäivinä, joten tarkempaa kuvausta (ja kuvia) reissusta on odotettavissa.

Vastoin aiempaa suunnitelmaa, en tullut bloganneeksi reissusta, koska retkikunnalle ei tullut satelliittipuhelinta mukaan.

Vaikka paikkakunnan nimi, Savitaipale, antaisikin pelätä pahinta. Viiden telttakunnan leirimme sijaitsee Virmajärven jäällä, Hiidenvuoren komeiden kallioiden alla. Olemme täällä viettämässä tunturikerho Kavtsin hiihtoviikonloppua ja hauskaa on ollut.

Päivän aikana on hiihdetty vähän päälle 10 kilometriä, josta suurin osa ahkioiden kanssa ja pieni iltalenkki ilman. Mukaan mahtui myös vähän vauhdikkaampaa mäenlaskua – pulkkien kanssa. Nyt illallinen on syöty ja aamun vedet keitetty termareihin, joten olemme pikkuhiljaa siirtymässä unten maille.

Keli on suosinut mainiosti hiihtoa, joskaan ei alkuunkaan valokuvausta. Parempi kuitenkin näin päin :)

No, lysti päätyi kestämään hieman suunniteltua kauemmin, mutta tuli kuitenkin tehtyä. Utin keikasta on nyt valikoituna jokunen jälkikäsitelty kuva, joita voi ihmetellä kuvagallerian puolella. Mitään kovin kummoisia otoksia ei siitä reissusta jäänyt käteen, mutta mukana olleille lienee arvoa noillakin.

Yleisesti valokuviini pätee, että mikäli haluat jonkin kuvan tai kuvia paperimuodossa, lähetä toki mailia, niin teetän laadukkaat printit ja postitan. Reissukaverit saavat ”oman reissun” kuvat omakustannehintaan :)

Aamulla heräsimme lumituiskuun ja ilma oli jäähtynyt selvästi pakkaselle. Koska olimme antaneet toisen polttoainepulloistamme toiselle telttakunnalle, joka oli lähtenyt matkaan ilman polttoainetta, jouduin tekemäään viiman kanssa tarkempaakin tuttavuutta hakiessani täydennystä Vaiskan teltalta. Olimme saaneet vedet termospulloihin jo kiehautettua, mutta jäljellä oli vielä kolmisen varttia, joiden ajan teltan sai pidettyä keittimellä miellyttävän lämpimänä.

Hiihtokeli oli myös parantunut perjantaista. Sohjo oli jäätynyt siinä määrin, että latu oli lähinnä paikoin kostea, mikä oli melkoinen parannus edellisen päivän vesihiihtoon nähden, joskin uusi lumi toi mukanaan suksien paakkuuntumista. Myös sen hoitamista harjoiteltiin ja paakut lähtivätkin varsin hyvin, kun yksi hiihtäjä asettui sukset poikittain ja hieman kallistettuna ladulle muiden hiihtäessä suksien yli. Pureva viima ja kasvoja piiskaavat pikkuruiset lumihiutaleet nostivat mielialaa. Hetken pystyi jo kuvittelemaan, että talvi olisi vihdoinkin tullut.

Kaiken kaikkiaan harjoituksessa oli mukavaa. Itselleni uusia jippoja talvivaellukseen yleensä tuli opittua kelpo kourallinen, joskin oleellisempi asia oli harjoitella toimintaa retkikunnan jäsenenä. Homma pelasi itse asiassa yllättävän hyvin ja kaikki tapahtui suunnilleen aikataulussa. Porukka oli mukavaa ja Vaiska hallitsee hommansa kouluttajana loistavasti.

Nyt pitää paikkailla viimeiset varustepuutteet ennen maaliskuun loppua ja olosuhteiden salliessa harjoitella vielä maaliskuussa sujuvaa toimintaa kahdella viikonloppuvaelluksella.

Muut osallistujat kyselivät ottamieni kuvien perään, joten valikoin ja jälkikäsittelen ne luultavasti lähipäivinä. Reissusta blogatut pikkuruudut blogissahan ovat siis vain skaalattua raakadataa. Kirjoitan blogientryn, kun kuvat ovat valmiina.

Sijainti on järven jäällä jossain päin Uttia. Tänne tullessamme ajoimme juuri laskuvarjojääkärikoulun ohi. Tällä hetkellä vain toinen MSR:n suihkuhävittäjistämme pöhisee, mutta teltassa on silti miellyttävän lämmintä, vaikka lämpötila ulkona on nollan tienoilla. Pukeutumisena palvelee ohut silkkivillainen alusasu ja liner-sukat. Varusteetkin kuivuvat teltan katossa tehokkaasti. Iltapalaksi oli pasta carbonaraa ja yömyssynä maistuu Laphroaig Quarter Cask.

Monot toimivat yllättävän hyvin. Vaikka suurin osa ajasta hiihdettiin järven jäällä syvässä vedensekaisessa loskassa, ei vesi tullut läpi ulommista monoista. Tästä on kiittäminen kahta kerrosta nahkarasvaa, jonka päälle suihkutin vielä purkkikyllästeen. Lounastauolla meni puoli tuntia laittaessa tuulessa ja räntäsateessa keittimen kanssa liisteriä suksenpohjiin, kun ensimmäisellä legillä olin kärsinyt helvetillisestä lipsumisesta. Kyllä kannatti, sillä sen jälkeen pito riitti. Seuraava vetokin sattui meidän telttakunnallemme ja päätimme, että minä hiihdän kärjessä. Ei olisi mennyt ihan näin päin, jos olisin lepäillyt lounastauon teltan suojissa. Nyt on mukava olo, kun pääsi ihan oikeasti sentään hiihtämään.

Keksin itselleni tässä iltasella hienon tyynyn. Taukotakki sullottuna makuupussin pakkauspussiin ja säädettynä kompressiohihnoilla sopivaksi on täydelllinen untuvatyyny. Miksi tyytyä vähempään, kun kummatkin osat kulkevat mukana joka tapauksessa. Keitellessä huomasin myös polttoainevuodon Vaiskalta lainatun pumpun tiivisteestä. Syyllinen keitin sammuksiin, polttoaineletku irti ja paineet pois pullosta. Soittelin Vaiskalle toiselle puolen leiriä ja kysyin, onko varaosia mukana. Tokihan niitä oli, peräti täysi expedition-huoltosarja. Askartelin sitten viihteekseni ja harjoituksen vuoksi polttoainepumpun takaisin käyttökuntoon.

Huomisen ohjelmassa on herääminen seitsemältä, aamutoimet ja pari vajaata legiä autoille. Sen jälkeen päästäänkin saunomaan.

01.02.2008 23:23

Kuten jotkut blogini lukijoista tietävätkin, olen ilmoittautunut Vaiskan arktisen retkeilyn kurssille. Tänään oli ensimmäisen harjoituksen teoriapäivä ja olemme asettumassa yöpuulle Vaiskan kotona Kouuvolassa. Huomenna ohjelmassa on lisää teoriaa, jonka jälkeen lähdetään Uttiin jäälle hiihtämään. Kurssin seuraava harjoitus on maalis-huhtikuun taitteessa ruotsin Sarekissa, missä haetaan viikon verran käytäntöä arktiseen elämänmenoon. Tulevana talvena kutsuukin itse Arktis ja retkikunta suuntaa muutamaksi viikoksi huippuvuorille.

Tuli tehtyä viime viikonloppuna kätköilypainotteinen reissu Lakjärven ympäristössä Tuu-tikin kanssa. Perjantai-iltana paikalle, kävely laavulle ja purkin hakeminen laavun lähistöltä. Lauantaina sitten tuli haettua reitin loput 9 kätköä, minkä jälkeen jatkoimme parin matkalle osuneen purkin kautta Tuu-tikin mökille saunaa lämmittelemään.

Sunnuntaina tuli lisäksi haettua vielä 9 kätköä Turun keskustasta sen jälkeen, kun reissuseura siirtyi syventymään espanjan opiskelun ihmeelliseen maailmaan.

20.01.2008 18:08

Taas on yksi reissu takana. Käveltyä tuli yhteensä kolmisenkymmentä kilometriä Hervannasta Lempäälän keskustaan. Nyt istun sivariajoilta legenndaarisessa ravintola Villihanhessa odottamassa ruokaa.

Tänään ilma oli hieman kuivempi ja lunta tuli satunnaisesti, tihkusadettakin hieman. Kävely sujui varsin mukavasti ja oli piristävää tehdä pitkästä aikaa matkaa ihan itsekseen.

Pysähtyessäni lounaalle Vähä-Kausjärven laavulle törmäsin porukkaan, jonka olin kuullut, mutta en nähnyt edellisenä yönä. He olivat saapuneet Vähä-Riutalle autolla puolen yön aikaan, mutta huomattuaan paikalla olevan jo kolme ihmistä, jatkaneet toisaalle. No, Vähä-Kausjärvellä oli sitten kkuitenkin ollut 14 partiolaista seurana, joten tiedä siitä, kannattiko :)

19.01.2008 19:10

Reissun alku hieman myöhästyi, kun päätin käydä muutaman vanhan kaverin kanssa parilla, kun kerran paikkakunnalla satuin vaikuttamaan. Seurauksena heräsin aamulla Hervannasta ja kävelin yhdysreittiä Birgitan polulle.

Tämänhetkinen sijainti on Vähä-Riutan laavu. Nuotio on kaunis asia. Samoin ruoka. Koko päivän on satanut räntää tai märkää lunta. Eihän siinä sinäänsä mitään, kun vaatetus on sopiva. Kyllä täällä mukavaa on.

Keittimeksi lähti tälläkin kertaa MSR:n suihkuhävittäjä , jotta sen käytöstä saa riittävästi harjoitusta. Pussina oon Joutsenen huippumalli, 2000 EXT. Jotenkin aavistelen, että sitä saattaa joutua pitämään näissä lämpötiloissa melkoisesti raollaan.

Laavulle saapui hieman pimeän laskeutumisen jälkeen paikallinen pariskunta, jotka ovat lähteneet seitsenpäistä lapsikatrastaan pakoon. Siinä on saanut jo ahkeroida :)