Kategoria: Uncategorized

Sijainti: M-juna, Huopalahden pohjoispuolella. Kohde: Vantaankoski. Tarkoitus: geokätköily.

Aurinko on laskemassa ja taivaalta sataa tihkua. Saa nähdä, millainen on Vantaan säätilanne. Tällä kertaa matkan tarkoituksena on Vihdintien pohjoispuoleisiin lähimetsiin tutustuminen, geokätköjen opastuksella, toki.

Sää ei ehkä ole helpoin mahdollinen ja kätköily alkaa iltahämärässä. Pimeys ehtii laskeutua kauan ennen kuin saavutan Petikon piilolaavun geokätkön, matkalla kun on muutama muukin purkki.

Rautatieasema oli näin perjantai-iltana kansoitettu humalaisilla teineillä. Jostain syystä junassa on varsin rauhallista. Mikähän lienee tilanne laavulla? Sään ansiosta luultavasti kuitenkin teinitön.

Taas on yksi reissu ohi ja istuskelen kotosalla. Pahin kankkunenkin alkaa pikkuhiljaa helpottaa. Vietimme Henkan kanssa puoli päivää Rovaniemellä paikallisiin ravintoloihin tutustuen, Lordin ruokaravintolaa unohtamatta. Sama vahva nousukiito jatkui sitten yöjunassa. Ihan sopiva lopetus muutenkin kostealle reissulle. Kontrasti huomattavasti tervehenkisempiin vaelluksiimme oli kyllä melkoinen.

Viimeisenä iltana Henkkakin sai sen kauan odotetun kalan, 760g taimenen. Montaa tuntia ei olisikaan enää ollut aikaa. Kävin haavimassa kalan ja hetken jo huolestuttikin, kun kala sai vielä kertaalleen uutta intoa huomattuaan minut vedessä. Henkka oli kuitenkin tartuttanut epäonnisen tammukan hyvin ja pienen uimareissunsa jälkeen sen sai helposti haaviin.

Perhovehkeillä saa hyvin myös ahvenia. Jääkaapissa odottaa paistamista nappaamani varttikiloisen raitapaidan fileet. Käytetty perho on painettu mieleen. Mikäli kahluuvälineet jättää pois, perhokalastajan välineistö ei juuri mitään paina ja se sopii mainiosti kalan kuin kalan narraamiseen. Paavo saikin tehtäväkseen etsiä minulle sopivat perhovälineet järkihintaan, kun liikkeet poistavat kauden loppuessa varastojaan.

Reissusta jäi käteen hauskoja kokemuksia ja auttava perhokalastustaito. Tästä on hyvä jatkaa harjoittelua vaellusten iltapuhdeviihteenä.

Aika kuluu täällä nopeasti. Puolen päivän aikaan herätään, yhden pintaan saunotaan ja kolmelta syödään. Sitten onkin lähtö kalastamaan. Illalla yritetään hieman hämärään asti, sitten paistetaan makkarat ja kalastetaan pimeässä sen verran, kuin hyvältä tuntuu. Kellot ovat edelleen Suomen ajassa ja majapaikan henkilökunta, kuten myös liki kaikki paikalliset kauppiaat, puhuu suomea. Eurot käyvät maksyvälineenä, tosin vaihtokurssi on hieman suolainen.

Eilen tuli saatua myös toinen kala, mikä teki meikäläisestä reissun toistaiseksi kovimman saamamiehen. Olin kävelemässä yksinäni rantaa pitkin, joten haavikin oli mukana. Kaverit lähtivät paikalle, mutta taimen oli väsytetty ja haavissa kauan ennen kuin pääsivät lähellekään. Hieno tunne.

Ensimmäinen pokeriturnauskin tuli voitettua ja vielä siten, että loppupelissä vastustajana oli nettipokerigurumme Taneli. Umpikännissä oli helppo hymyillä leveästi. Tänä aamuna olikin sitten haastavampaa saada elämä voittamaan.

Reissu on sujunut paremmin kuin hyvin. Mökki on mukava, ruoka on hyvää, kelit ovat kutakuinkin suosineet ja perhon heittelykin alkaa pikkuhiljaa sujua. Ja sain tänään ensimmäisen kunnon kalan, 1010g taimenen.

Kalastus alkoi kuivaharjottelulla rajamaan lomakylän nurmikolla sunnuntai-iltapäivällä ja illaksi siirryttiin ”tositoimiin”. Taneli sai reissun ensimmäisen kalan, joka suolattiin iltasella. Toinen kala, tänä iltana, tulikin sitten jo minulle.

Perhon viskely on täydellinen tekosyy viettää aikaa ulkona katselemassa öistä lappia. Kun seisoskelee vyötäröä myöden järven rantavedessä ja nykii pehoaa hiljakseen sisään saa oleilla mukavasti omissa ajatuksissaan. Maksallehan tällainen reissu käy hieman rankaksi, mutta sellaista on kalastus.

Ajomatka ei ollut aivan lyhyt. Perille saavuttiin kahdeksan jälkeen Suomen aikaa mahdollisesti jopa hieman istumiseen puutuneina, joskin Tornion jälkeen aloitettu oluen nautiskelu tuotti loppumatkasta tasaisesti taukoja.

Illan ohjelmassa oli erinomainen hirvipata päärakennuksella ja sopeutumista kalastajan vuorokausirytmiin, eli Texas hold-emin pelaamista neljään aamuyöstä, Suomen aikaa. Taneli tiedettiin pelissä ylivoimaiseksi, joten panoksena käytettiin rahan sijaan juomanlaskijan tehtävän päätymistä ensimmäisenä putoavalle.

Tänään olisi nyt tarkoitus kuivaharjoitella perhon heittelyä koukuttomalla perholla nurmikolla ja lähteä illan hämärtyessä tositoimiin.

Matkustamme kohti Loviisaa, mistä lähdemme huomenna kukonlaulun tienoilla kohti pohjoista. Kohteena on Muonion alusta Ruotsin Lapissa, missä kalastelemme viikon verran vuokramökkiä tukikohtana käyttäen. Minun ja Henkan olisi tarkoitus oppia perhokalastuksen alkeita Tanelin ja Paavon opastuksella.

Birgitan polun geovaellus on ohi. Teimme ennen lähtöä Vähä-Kausjärveltä uuden purkin ja sen jälkeen jatkoimme Helsingintielle, mistä autolastillinen kuljettajia lähti hakemaan autojaan. Muut pitivät lounastauon ja tämän jälkeen lähdettiin, kukin porukka omaa tahtiaan, hakemaan autoilla Forgotten Places ennen siirtymistä kuka minnekin.

Reissu oli näin järjestäjän näkökulmasta varsin onnistunut ja porukan kommentit paikan päällä ja loggaukset näyttävät siltä, että osallistujat ovat olleet samaa mieltä. Ensi vuonna sitten uudestaan, jossakin toisessa paikassa.

Kokemus tällaisen tapahtuman järjestämisestä oli itselleni varsin arvokasta. Matkalla tuli keksittyä monia asioita, jotka tietää tehdä seuraavalla kerralla paremmin. Suuri kiitos myös Tuu-tikille, ”partiotytölle”, jonka piti alun perin vähän avittaa järjestelyissä, mutta suunnittelun aikana päätyi toiseksi järjestäjäksi. Tapahtuma ei olisi onnistunut edes lähelle näin hyvin ilman sinua.

Kiitos myös kaikille osallistujille. Olitte hemmetin mukava porukka. Toivottavasti mahdollisimman moni teistä pääsee myös seuraavalle reissulle.

Päivä oli hieman rankempi, mutta kaikki pääsivät perille kunnialla. Hippihiiri liittyi seuraan ennen liikkeelle lähtöä ja lähti Kajin kanssa oikaisemaan eevertinkiven kohdalla. Lähdin Jouni Jurmun ja theOravan kanssa sieltä vielä tekemään lenkkiä Houkanvuoren enkelille ja tylyhkö maasto tarjosikin sopivia haasteita. Hippihiiri ja Kaji hakivat vastaavasti Rajamäen. Tämän jälkeen cthulhu0:t liittyivät seuraan ja edettiin taas yhdessä Hippihiiren, Kajin ja cthulhujen kanssa Vähä-Kausjärvelle, minne loput porukasta olivat jo aikaa sitten ehtineet.

TheOravan kanssa tuli kerättyä matkalta kanttarelleja ja Tuu-tikilta löytyi ylimääräistä ruokakermaa ja kuivattua sipulia. Lopputulos oli näkkärille levitettynä taivaallista.

Hippihiiren suosikkikommentti jokaiseen mutaiseen kohtaan oli kokolailla söpöksi tuomitsemani ”yäk” – varsinkin, kun se kuulemma ei ollut täysin aito reaktio.

Zamdeen veli taasen tarjottaessa kiskaisi koko illan annokseni Lagavulinia huikalla ja hieman myöhemmin mm. istui märässä maassa. Toiset osaavat.

Hauskana yksityiskohtana, tämä bloggaus on lähetetty Soneran prepaid liittymällä, jonka SIM-korttia kannan vaelluksilla mukanani. Jo muutamia kilometrejä Tampereen teknologiaihmeestä, Hervannasta, alkaa näemmä Elisan mielestä sen luokan erämaa, ettei kännyköiden nyt oikeasti tarvitse siellä toimia. Nuotiopaikalla kenttää oli palkkia-kahta, mutta teltassa kenttä oli joko…siis ei ollut alkuunkaan, tai oli erittäin heikko.

Toisia majoitteisiinsa, mutta makeasti theOravainen makaa sammalvuoteellansa. Sammalia tosin ei juuri ole jäljellä.

Nuotio loimuaa kirskaanniemessä. Makkarat alkavat olla syötyjä, teltat pystytettyjä, nautintoaineita on itse kullakin esillä ja juttu luistaa. Meikäläisen ryhmä pärjäsi hienosti ja perille päästiin ihmisten aikaan. Purkit löytyivät matkalta, joskin Birgitta Trail East Side tuotti seurueelle lähes yhtä paljon vaikeuksia kuin Treasure of Hirvi-Simuna.

OsMit unohtivat autonsa auki ja Harjus soitteli lähtiessään perään, joten voittivat ylimääräisen iltakävelyn. Muita ikäviä sattumuksia ei tähän mennessä ole kärsitty. Keli on täydellinen ja hyttysiäkään ei leiripaikalla juuri ilmene. Osa porukasta on jo siirtynyt yöpuulle, mutta nuotiollakin riittää vielä väkeä.

— rvk

Ensimmäinen päivä takana ja istumme nuotiolla paistelemassa makkaraa. Pidemmän matkan tehnyt ryhmä (johon myös minä kuulun) eteni melkoista vauhtia ja meinasimme kävellä jopa ensimmäisen kätkön ohitse.

9 hengen poppomme löysi vaikeammatkin kätköt melko nopeasti ja olimmekin ryhmien kohtaamispaikalla kohtuullisen ajoissa. Ensimmäinen ryhmä oli ehtinyt jo tehdä meille nuotion ja pääsimmekin kärventämään kyrsää suoraan laavulle päästyämme.

— theOrava