Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa. Lähdimme poikani Tapsan ja vanhempieni kanssa Lempäälän metsiin katsomaan Kirskaanniemen leiripaikkaa ennen tulevan viikonlopun Birgitan polun geovaellusta, jolloin tuon suurehkon geokätköilijäryhmän tutustumaan tähän varsin mukavaan esimerkkiin eteläsuomalaisista metsistä. Ensimmäinen yö nukutaan tällä samalla paikalla.
Kuvat isäni Juha Kokkoniemen ottamia tällä kertaa.
Makkaratikku vapautui juuri, joten tärkeämpien asioiden pariin.
19.07.2007 01:02
N 65 51.305 E 024 08.934
Käveltyäni rajan yli menin kysymään tullista leirintäaluetta. Ainoa leirintäalue Suomen puolella oli kuitenkin remontissa, joten päädyin matkustajakotiin, joka on suurin piirtein samaa kategoriaa Abiskon turistiaseman kanssa. Etelässä on tottunut siihen, että poliisi kyllä neuvoo perille. Täällä tullimies heitti perille virka-autolla ja matkalla neuvoi nähtävyydet mukaanlukien oleelliset paikalliset ravitsemusliikkeet. Otin pari pitkää baarissa, katsoin poliisisarjat telkusta huoneessa ja nyt unta kuulaan. Lappia täytyy vaan rakastaa.
Olen siis suomessa. Yhteystiedot sähköposti ja Elisan kännykkänumero. Mailipinoon vastailen tulevalla viikolla.
18.07.2007 13:55
N 67 58.184 E 019 57.667
Reissu, joka oli ollut jonkinlaisena henkilökohtaisena tavoitteena on sitten tehty. Tällä kertaa tuntuu siltä, että sai kävellä yksikseen riittävästi, mutta ei kuitenkaan liikaa. Se on mukava olo. Matka täytti tarkoituksensa ja nyt voi hyvillä mielin palata etelään ja arkirutiineihin. Kungsleden tarjosi kaikkea, mitä lähdin siltä hakemaan. Pohjoinen luonto puhuttelee omalla erityisellä tavallaan ja antaa jotain arvokasta ja hankalasti kuvattavaa.
Matkalla tapasi ihmisiä monesta eri maasta ja pitkään mielessä pyörinyt ajatus maailman näkemisestä pala palalta rinkka selässä alkaa nousta tärkeysjärjestyksessä. Saa nähdä, mihin seuraavaksi tulee lähdettyä. Syksyllä on kuitenkin ohjelmassa paluu Ruotsiin viikon kalareissun merkeissä. Pienemmistä reissuista tulossa on säiden salliessa Tapsan vieminen telttailemaan ensi viikon viikonloppuna, sekä Birgitan polun geovaellus sitä seuraavana, kun vien ryhmän geokätköilijöitä viikonlopuksi Lempäälän metsiin.
Viime sydäntalvena vaelluksissani oli vielä tauko. Tulevana talvena on tarkoitus jatkaa ”kautta” läpi koko talven. Silläkin suunnalla löytynee jossain vaiheessa kokemuksen kertyessä ja ymmärryksen kasvaessa jokin tätä reissua vastaava henkilökohtainen tavoite, joka tuntuu siltä, että sen saavutettuaan on päässyt jonkinlaisen oppimisen alkuun.
17.07.2007 22:56
N 68 21.515 E 018 47.014
Abisko turiststation, ei fjällstation, kuten Kvikkjokk ja Saltoluokta. STF:n parasta, ilmeisesti. Paikka on jonkinlainen hotellin ja hostellin välimuoto, eli kovasti tutumman oloinen minulle. Hostellityyppiseen majoitukseen ylipäätään tutustuin vasta tällä reissulla.
Alesjaureen oli tosiaan hankittu Thuraya-satelliittipuhelin, vaikka olemme aika pirun kaukana pohjoisessa sen suunnitellulta toiminta-alueelta. Joku isompi pamppu oli kuulemma täällä Abiskossa saanut sillä yhteyden ja ostanut sitten niitä pari. Alesjauressa ei kovasta yrittämisestä huolimatta ollut suostunut toimimaan, mikä ei ole kummoinen ihme. Testin onnistuminen Abiskosta puolestaan on. Toinen tuvalla ollut satelliittipuhelin oli Ericssonin GlobalStar kapula. Sen liittymä vain oli lakannut toimimasta pari vuotta sitten. Täsmälleen samaa rautaa tarjotaan tällä hetkellä Suomessa käytettäväksi Elisan liittymän kanssa, joten tiesin neuvoa hankkimaan suomalaisen SIM-kortin. Elisa siis oikeasti on satelliittipuhelinoperaattori ja GlobalStar on ilmainen lisäpalvelu, joka pitää vain pyytää aktivoimaan. Soittaminen ei sitten tosin ole ihan ilmaista. GlobalStarin toimivuus näillä leveysasteilla on heikko, mutta Alesjauren kopterialustalta se tiemmä toimii kohtalaisesti. Selitin tupavahdeille myös miksi juuri siitä, sillä paikka on ainoa, josta on esteetön näkyvyys juuri eteläiseen horisonttiin. Jälleen pitkä juttu. Haikailivat kovasti Iridiumin perään, joka testattaessa toimi tupavahtien oleskelutilojen pöydän äärestä. Näistä keskustellessamme kerroin myös Telian prepaidin etsinnästäni ja yhdellä tupavahdeista olikin tarpeettomaksi jäänyt kortti myytävänä.
Minulla on siis vihdoin ruotsalainen puhelinnumero, +46702948952. Nyt minut siis tavoittaa tästä numerosta jatkuvasti Suomeen saapumiseeni asti soittamalla tai tekstareilla. Puhelujen hintakin on joitain kertaluokkia Iridiumia halvempi. Sen lisäksi kännykkä on nyt jatkuvasti päällä. Tämän myötä myös Iridiumin viestien luku loppuu. Hieno järjestelmä. Oli mukava päästä käyttämään sitä teknisesdä mielessä, mukava pystyä soittamaan kaikkialta ja erityisen mukava tietää koko reissun ajan, että apu on aina kirjaimellisesti selän takana, jos kävelemään ei pysty.
Geokätköjä löytyi kaikki etsityt, eli molemmat Kungsledenit, toinen kätköistä, joiden molempien nimi on Abisko, sekä Nearness of Nuolja.
Ruoka oli täällä hyvää ja löytyi jopa ruotsalainen tumma olut, joka oli oikeasti juomakelpoista ja jopa ihan oluen makuista. Nimi ei tule tosin juuri nyt mieleen. Tuskin kuitenkaan johtuu kahdesta pitkästä sellaisesta. Joka tapauksessa voisin tyhjentää viimeisen puolisen desiä Laphroaig Quarter Caskia reissusta selviytymisen kunniaksi.
Jalkapohjia särkee, ne ovat mielenkiintoisen näköiset, isovarpaiden tunto on niin ja näin ja lomaa meni kolme viikkoa. Ehdottomasti kannatti. Upea kokemus.
Saavun Suomeen luultavasti huomenna illalla. Bloggaan ylittäessäni rajan, jolloin myös puhelinnumero vaihtuu takaisin vanhaan tuttuun Elisaan.
N 68 11.640 E 018 30.329
Näin tänään Thuraya ja Globalstar satelliittipuhelimet ja sain Telian liittymän Alesjauren tupavahdilta. Pitkä juttu.
Jälleen leirissa. Muorastistjakka löydetty. Purkki kaipaa huoltoa ja on merkitty liian vaikeaksi, mutta hieno paikka ja muuten hyvä piilotus.
N 68 03.211 E 018 14.558
Vain yksi kunnon sadekuuro ja upeita maisemia. Loistava päivä. Nyt tuvan lähistöllä leiri. Lähin kätkö 700m länteen ja parisen sataa ylös. Lähden aamulla etsimään ja jätän leirin tähän. Tjaktan tupavahti on uskomattoman mukava. Taas paljon valokuvia.
N 67 49.800 E 018 21.749
Poikkesin muutaman kilometrin reitiltä Unna Jierttas-nimisen geokätkön perään. Löytyi ja kannatti. Upeat maisemat.
N 67 37.450 E 018 06.923
Eteneminen sujui hitaan puoleisesti, kun valaistus oli hieno ja kuvattavaa riitti. Pääsin kuitenkin suunnitellulle leiripaikalle. Taisivat ruotsalaiset vastarannalla ihmetellä, kun hullu suomalainen ui jääkylmassa vedessä. Teki taas kerran hyvää. Puhtaana on mukavampaa.
N 67 23.642 E 01831.211
Saltoluoktan tunturiasema. Oli tarkoitus levätä täällä, mutta sade tulee vain kuuroina, joten sää on liian hieno. Jatkan.