Kategoria: Huippuvuoret 2009

Retkikunta on saavuttanut tavoitteensa. Takana on 22 hiihtopäivää ja noin 300 kilometriä. Hiihtoa jäätiköillä ja vuonoilla, sekä kiipeilyä köysistönä kahden saariston korkeimman tunturin laelle. Meneillään ensimmäinen kosketus arkielämään. Useimmat meistä esittelivät paleltuneita ja auringossa palaneita neniään ja poskipäitään, sekä aurinkolasien jättämiä rusketusrajoja maanantaiaamuna työpaikoillaan. Kolmessa viikossa ehtii sopeutua Arktikseen. Kauanko kestää sopeutuminen arkeen?

Shackleton sanoi aikanaan, että tuulessa ja tuiskussa mies punnitaan, ei tansseissa ja piirileikeissä. Retkikunnan miehet ja naiset on nyt punnittu Huippuvuorten tuulessa ja tuiskussa ja koska moni jo suunnittelee uusia arktisia retkiä, todettu päiltänsä varsin köykäisiksi.

Tämä on viimeinen päiväkirjamerkintäni Huippuvuoret 2009 -retkikunnan puolesta. Erämaahan.fi:n rooli palaa takaisin henkilökohtaiseksi reissublogikseni, johon kirjoitan vaelluksistani ja vaeltamiseen kiinteästi liittyvistä asioista omasta näkökulmastani. Retkikunta kiittää kaikkia matkaamme seuranneita ja erityisesti meille terveisiä lähettäneitä.

Retkikunnalla kaikki hyvin.

—
Valtteri Kokkoniemi
Viestimies
Huippuvuoret 2009 -retkikunta

Retkikunta saapui Longyearbyeniin kymmentä vaille kahdeksan paikallista aikaa.

N 78 12.113 E 15 52.624

Tänään tehtiin ennätys reissun kilometrimäärissä. 22,8 kilometriä hieman päälle seitsemässä legissä. Tavoitteena oli leiriytyä 6km Longyearbyenistä, tarkkaan ottaen kelkkakyytien järjestäjän Slettenin hallilta. Laakso on pitkä ja sivistys näkyy leiriin asti, mutta lämmin suihku odottaa retkikuntaa vasta huomenna.

Tapasimme Peten retkikunnan toistamiseen. Sletten kävi hakemassa heidät kauempaa pohjoisesta ja vaihtoimme muutaman sanasen heidän huristellessaan ohitsemme Helvetjadalenissa. Seuraava jälleennäkeminen on tiedossa huomenna Longyearissa, sillä he viipyvät siellä pari yötä ennen lähtöään suomeen. Osa heidän retkikunnastaan tulee peräti samaan koneeseen kanssamme.

Hiihtopäivä oli rankka ja harvassa ovat ne retkikunnan jäsenet, joilla jokin paikka jossain ei reistailisi. Pienet kivut ja säryt tosin menettävät pitkälti merkityksensä, kun loppu häämöttää. Huomenna lähdemme kuudelta aamusta liikkeelle, tavoitteena päästä huoltamaan Slettenin hallille kahta tuntia myöhemmin.

Retkikunnalla kaikki hyvin.

N 78 17.731 E 16 21.476

Aamuyöllä unet keskeytyivät, kun Johanna havaitsi nallen leirin lähellä ollessaan juuri luovuttamassa vahtivuoroa. Karhuhälytys huudettiin ja asia käytiin vielä kertomassa joka teltalle. Aivan oppikirjan mukaan kaikki ei sentään mennyt, sillä tieto havaitun nallen etäisyydestä hukkui jonnekin matkalle ja lähes kaikki noudattivat siksi ohjeita ja pitivät päänsä matalana siltä varalta, että nalle tulee leiriin ja joudutaan ampumaan telttojen läpi. Yksi retkikuntalainen toki onnistui uloskin lähtemään ampujien lisäksi. Nallukka käveli rantaa pitkin leiriä kohti, mutta meni harjanteen taakse lähes leirin vieressä, eikä sitä sen jälkeen löytynyt.

Ylitimme tänään viimeisen meriosuuden. Jäälle pääseminen ahtojääalueen ulkopuolelle, turvaan vuorovedeltä, otti melkoisen könyämisen rantakivikossa, mutta hyvin homma lopulta sujui ja pääsimme hiihtämään vuonon yli. Nyt olemme ohittaneet paikan, johon kelkat jättivät meidät matkan alussa. Edessä on huomenna täysi hiihtopäivä, lyhyt lepo ja aikainen herätys, jotta saavumme ylihuomenna aamusta Longyeariin.

Retkikunnalla kaikki hyvin.

N 78 27.387 E 16 19.466

Tänään hiihtelimme Billefjordenia etelään. Pyramidenissa käyneiden norjalaisten turistien kanssa keskusteltiin reitistä, mutta heidän neuvoistaan ei saatu oikein selvyyttä. Meillä oli siis avoimena kysymyksenä olisiko meri jäässä Longyearbyeniin asti, jolloin voisimme oikaista suoraan perille merijäätä pitkin. Vaiska päätti, että seuraamme kelkkauraa Longyearin suuntaan, mutta kun kelkkaura alkoi siirtyä odottamattomasti rantaan päin, päätettiin reitin kuljettavuus tarkistaa satelliittipuhelimella kylästä. Onneksi, sillä reitti oli täysin kulkukelvoton vuoroveden vaikutuksen takia. Lähdimme siis hiihtämään vuonon toiselle rannalla kohti De Geerdalenia. Yllättäin kauempana vuonolla alkoi nousta sumua. Nousuvesi rikkoi jään lautoiksi ja avovesi höyrysi kylmässä pakkasilmassa. Pian nähtiin jo auringon kimallus vedestä ja jokusella taisi puntti hieman tutistakin, kun vain satojen metrien päässä auringonsilta kimalteli laineilla. Lumi oli kuitenkin useita päiviä vanhaa, joten Vaiska tiesi kulkemamme jään turvalliseksi. Taukoa pitäessä vesi alkoikin jo vetäytyä ja pian usva leijui jo kaukana vuonolla.

Retkikunnalla kaikki hyvin.

Tänään on vietetty taukopäivää Pyramidenissa. Venäläinen kaivoskylä on ollut autiona vuodesta 1998, mutta kesästä 2007 täällä on ollut kahden miehen tiimi huoltotöissä, 11 kuukauden pesteissä kerrallaan. Retkikunnan Indiana Jonesit ovat kolunneet hylättyjä rakennuksia ja kaikkea jännittävää onkin löytynyt, kuten radioputkia, kemistin välineitä, lusikka Villellä reissussa hajonneen tilalle, teknisiä piirustuksia ja kaivoksen kirjanpitoa. Leirimme taas on valtavan, noin jääkiekkokaukalon kokoisen HF-yagiantennin vieressä ja samanlainen löytyy myös ylempää rinteestä. Neuvostotyyliin näyttäviä muistomerkkejä on melkoinen määrä kyläksi, jonka asukasmäärä kukoistuksensa aikana oli noin 1800.

Suuri osa kiinnostavimmista rakennuksista on lukittuja, mutta löysimme avonaisen takaoven uimahalliin. Uima-altaassa oli rojua ja kellukeketjut roikkuivat surullisen näköisesti altaan pohjalla. Kylässä on ollut myös elokuvateatteri ja valtava liikuntahalli. Mitä lienevät venäläiset ajatelleet rakentaessaan kaiken tämän keskelle lumierämaata? Ehkä suurvallan voimannäyttöä läntisille naapureilleen. Nyt, vuosia myöhemmin, täällä nähdään neuvostoihmisen merkityksettömän työn paratiisi, jonka tyhjät kadut pidetään aurattuna aavekaupungissa, jossa liikutaan vain suksin ja moottorikelkoin.

Retkikunnalla kaikki hyvin.

N 78 39.262 E 16 21.113

Olimme kuulleet, että Billefjordenilla on jääkarhuemo poikasineen. Piakkoin saavuttuamme vuonolle ne ilmestyivätkin näkyviin. Tilanne oli hämmentävän samanlainen, kuin edellinenkin nallehavainto. Hiihdimme melko keskellä vuonoa, lähempänä vastarantaa jääkarhuista nähden ja huomasimme ne liikkumassa tulosuuntaamme. Katselimme hetken ja jatkoimme kohti Pyramidenia.

Leiri on nyt Pyramidenissa. Alueella on jääkarhuja, mutta ympäriinsä saa liikkua. Mikäli nalleja havaitaan kylän läheisyydessä, leiristä ammutaan vihreä valoraketti kokoontumiskutsuna. Liikkuminen aseistettuna on silti suositeltavampaa, mutta toinen pitkistä aseista jää leiriin ja ryhmässä ei ole montaakaan jäsentä, jolle Vaiskan revolverilla on suurtakaan käyttöä, joten kovin monelle harhailijalle aseistusta ei riitä. Huomenna vietämme lepopäivää ja tutustumme kylään huolella.

Venäläisillä ei ole vodkaa. Se on säännösteltyä ja jokainen saa sitä vain litran kuussa. Retkikunta on pettynyt. Retkikunnalla kaikki muuten hyvin.

N 78 46.325 E 16 44.642

Tänään hiihdettiin varsin vaiheettomasti jäätikköä pitkin. Merijäällä hiihtelyn jälkeen mäet olivat mielenkiintoista vaihtelua. Kuljemme kelkkareittiä pitkin Pyramidenia kohti, joten aina silloin tällöin näkyy muitakin ihmisiä, kelkoilla ajelemassa. Tuohon legendaariseen venäläiseen kaivoskylään on enää päivämatka, joten pian saamme vastauksen kaikkien mieltä askarruttavaan kysymykseen: onko venäläisillä vodkaa myytävänä?

Retkikunnalla kaikki hyvin.

N 78 51.880 E 16 25.549

Retkikunta havaitsi viimein ensimmäisen jääkarhunsa. Johanna hiihteli kärjen tuntumassa ja huomasi nallen liikkuvan rannan tuntumassa, noin puolen kilometrin päässä. Pikkuhiljaa muutkin retkikunnan jäsenet alkoivat erottaa liikkuvan jäälohkareen. Jonkin aikaa ihmeteltyämme jatkoimme matkaamme. Jäänalle jatkoi omaansa vastakkaiseen suuntaan.

Päivän aikana hiihdimme Austfjordenin pohjukkaan ja nousimme ylös jäätikölle. Nallejen ei pitäisi tulla näin ylös, joten yöllä ei tarvitse pitää karhuväijyä.

Päivän hiihtokeli oli mitä mainioin. Hankala uskoa, että suunnilleen samoissa -18 pakkaslukemissa hiihdettiin eilen palellen. Tänään kaikilla virtasi hiki auringon paistaessa lähes tyynessä ilmassa.

Retkikunnalla kaikki hyvin.

N 79 00.087 E 16 21.331

Aloitimme kotimatkan laskeutumalla perusleiristä Tryggvebreeniä alas Austfjorden vuonolle. Meri on tällä kohtaa umpijäässä ja eteneminen sen puolesta helppoa. Etenemistä tavallaan helpotti myös kova tuuli, joka onneksi puhalsi selän takaa vauhdittaen matkaamme ja tehden sen varsin hyytäväksi.

Heti laskeuduttuamme vuonolle näimme jääkarhun jäljet, jotka olivat korkeintaan kymmeniä minuutteja vanhat. Hylkeiden avantoja puolestaan ei näy, joten alueella taitaa liikuskella nälkäisen puoleinen otus. Jari muistutti vielä porukalle, että aseet säilytetään lataamattomina ja varmistamattomina, jotta säilytys on turvallista, mutta laukaus varmasti lähtee. Ero urheiluammunnan turvallisuussääntöihin on melkoinen, mutta toisaalta HSC:n pistoolitaulut eivät ole koskaan olleet nälkäisiä.

Retkikunnalla kaikki hyvin.

Viestiteltan mörkö

Pasi karhuväijyssä