Kategoria: Huippuvuoret 2009

Viime viikonloppuna tuli käytyä Torronsuolla hiihtelemässä Henkan kanssa. Edellisestä yhteisestä reissusta olikin kulunut jo puolitoista vuotta ja sekin oli viikon kalareissu ruotsiin. Vaeltamisesta oli kulunut vielä puolisen vuotta kauemmin.

Hiihtokeli oli mitä parhain. Pakkanen vaihteli parista asteesta päälle kymmeneen ja aurinko paistoi suuren osan ajasta. Olimme jättäneet auton Idänpäänkalliolle, missä yövyimme laavulla ensimmäisen yön. Lauantaina hiihtelimme leppoisasti suon itäreunaan, mistä palasimme legin verran takaisin Kiuassaareen yöpymään. Viikonloppua leimasi kiireetön eteneminen ja maisemista nautiskelu. Kotona kävi ilmi, että muistikortille oli eksynyt pari ihan kelvollista valokuvaakin.

Reissussa tuli testattua myös retkikunnan sähköjärjestelmää, joka vaikuttaisi toimivan moitteetta. Paneeli lataa akkua tehokkaasti ja kokonaisuus on myös varsin helppokäyttöinen, joten virheitä tuskin tulee tehtyä väsyneenäkään.

Kare Eskola kävi helmikuun lopulla testaamassa kuntoaan viikon verran
Muonion Särkijärvellä. Ohjelmaan kuului lähes kolmesataa kilometriä
latuhiihtoa sekä muutama tunturihiihto- ja lumikenkäretki Pallaksen
tuntureilla. Karen neljästi operoitu solisluu vaikuttaisi viimeinkin
olevan hyvässä iskussa, eikä sen suhteen ole epäilyksiä.

Karella oli tarkoituksena testailla myös maski- ja
suojalasiyhdistelmiä. Naama pitää saada suojaan Huippuvuorten kolealta
tuulelta niin, että hengitys onnistuu eikä huurre tai hiki haittaa
näköä. Sopivat testiolosuhteet löytyivät Taivaskeron huipulta, ja Kare
altisti tuulelle ja tuiskulle laskettelulasit, Jack Wolfskinin maskin,
fleecebalaclavan, Ruskovillan balaclavan sekä pipon erilaisina
yhdistelminä, hupun kera ja ilman. Testin tulos oli, että Karen komea
nenä tuskin paleltuu.

Nousiaisen Johanna suunnitteli retkikunnalle logon, joka myös yksimielisellä päätöksellä valittiin retkikunnan viralliseksi tunnukseksi. Logossa oleva jääkarhuista varoittava liikennemerkki on ainoa mustapohjainen varoitusmerkki Norjassa. Liikennemerkin aiemmassa versiossa oli musta karhu valkealla pohjalla, mutta se siis vaihdettiin nykyisen kaltaiseksi, jotta jääkarhulle saatiin valkea turkki. Logosta teetetään brodeerattuja kangasmerkkejä ja tarroja, joita sitten kukin voi ommella ja kiinnittää varusteisiinsa.

Laurilta ja Tomilta on Huippuvuorten retkikuntaan osallistumiseen edellytettävät talvivaelluskurssit vielä käymättä. Niinpä ukot osallistuvat tammi-helmikuun vaihteessa Kouvolan kurssiviikonloppuun ja maaliskuun alussa Sarekin vaellukseen. Kumpaisellakin on jo aiempaa kokemusta talvella vaeltamisesta, mutta lisävalaistus ja uudet näkökannat asioihin eivät yleensä ole pahasta.

Kouvolan kurssiviikonloppu käynnistyi perjantai-iltana Vaiskan luona. Yläkerran auditoriossa Vaiska havainnollisti vaellusalueita, olosuhteita ja varustusta. Iltapalan jälkeen katsottiin 2006 Huippuvuorten retkikunnan kuvasatoa sekä video Laskuvarjojääkärikillan 2006 Pohjoisnavan reissulta. Esitykset tarjosivat myräkkää, ahtojäässä rypemistä, railojen yli lossailua ja nälkää. Onneksi normivaelluksella Lapin puuttomalla ei tarvitsisi tuota kaikkea kokea.

Lauantain agendalla oli vielä oppitunnit majoittumisesta telttaan sekä lumeen ja katsaus muonitukseen. Tämän jälkeen jaettiin telttakunnat ja valmistauduttiin harjoitusvaellukseen. Telttoihin laitettiin valmiiksi kaaret ja routaeriste ja ne rullattiin kääröiksi ahkioihin kiinnitettäviksi. Myös keittimet ja keitinlaatikot viritettiin kuljetusvalmiuteen.

Säätämistä kävi ihmettelemässä myös Toppisen Antsa, joka oli mukana Laskuvarjojääkärikillan 1996 Huippuvuorten retkikunnassa. Antsa muisteli tuon ajan valmistautumista, johon oli kuulunut Vaiskan lanseeraama 40/4/40 kuntopuntari. Lyhenne tarkoittaa 40 km hiihtoa, 4 tunnin lepoa ja 40 km hiihtoa. Aikaa hiihto-osuuksiin on käytettävissä 10 tuntia ja kuormaa osallistujalla on 40 kg. 1996-retkikunta suoritti testiä meren jäällä Kotkan edustalla. Rinkkakoulukunnan miehenä Antsa oli ladannut koko 40 kilon taakan reppuun. Paluumatkalla sukset alkoivat kelin lauhtumisen myötä takkuamaan ja etenemisnopeus romahti 4 km/tunti vauhdista 1km/tunti vauhdiksi. Kaikkiaan paluumatkaan meni 17 tuntia ja perillä Kotkassa oli nuutuneita ukkoja. Vaikka paluumatkan aikaraja ylittyi, kaikkien perille päässeiden suoritus hyväksyttiin.

Kouvolasta siirryttiin Uttiin Haukkajärven rantaan ja sukset suunnattiin etelään kohti Rapojärveä. Keli suosi talviretkeilijää, pakkasta -15, tuuletonta ja aurinkoista. Haukkajärven ja Rapojärven välisessä salmessa veden pumppaamisen heikentämä jää petti mukana olleen koiran alta. Vaiska nappasi koiran kuiville ja onnettomuudesta selvittiin takajalkojen kastumisella. Lounastauolla pystytettiin teltat jäälle ja harjoiteltiin keittimien käyttöä teltan sisällä. Leiri perustettiin illan hämärtyessä Kouvola-Mikkeli tien tuntumaan.

Sunnuntaina aamupäivällä hiihdeltiin takaisin Uttiin, josta ajeltiin edelleen autoilla Kouvolaan. Huollon ja päätöspuheiden jälkeen osa suuntasi kotimatkalle ja osa jäi vielä nauttimaan löylyistä. Kurssi vahvisti Laurin ja Tomin käsityksiä hyviksi koetuista toimintamalleista talvivaelluksella. Lisäksi selvisivät perustelut varusteiden valintaan ja miksi joitain asioita tehdään niin kuin niitä tehdään.

Eteläisen Suomen alkutalvi ei viime vuosina ole tarjonnut kovin hyviä edellytyksiä hiihtovaellusharjoittelulle. Niinpä retkikunnan jäsenistä useat suuntasivat joulu- ja tammikuussa Lappiin. Hiihdon ohella päästiin käytännössä koettelemaan uudenkarheita varusteita.

Jari, Johanna ja Pasi tekivät rengasvaelluksen Joulun ja Uudenvuoden välissä Kilpisjärvellä. Matkassa oli myös muutama kaveri, joten porukan koko oli 6 henkeä. Pakasta vedetyt fjellpulkenit ajettiin sisään ja muukin uusi varustus koeteltiin. Pasin ahkio oli ilmeisesti maanantaikappale, sillä siitä irtosi niittejä ja peitteen vetoketju petti. Myös gore-takkien hupun ompeleet ratkeilivat ja pikalukkoja puuttui. Hyvä asia on, että viat ilmenivät tässä vaiheessa ja varusteet saadaan valmistajille korjattavaksi. Hieman kuitenkin kummastuttaa tunnettujen merkkien laadunvalvonnan taso.

Lappeenrannan teekkari Markus hiihteli opiskelukavereiden kanssa myös joulun aikoihin Käsivarressa. Ropilta – Kilpisjärvelle kuljettu vaellus ristesi yhtenä yönä Jarin, Johannan ja Pasin reissun kanssa. Jälleennäkemisen riemu oli oletettavasti suuri.

Lahtisen Laurin oli tarkoitus johtaa eräopasopintoihin liittyvänä näyttötyönä viikon vaellus Inarinjärvellä. Tammikuun alkuun suunnitellulle reissulle mukaan olisi lähtenyt Laurin opiskelukavereiden lisäksi mm Olli. Laurin sairastuminen juuri reissun alla kuitenkin pilasi suunnitelmat. Porukka hajosi ja Inarinjärven keikka peruuntui.

Inarinjärven peruuntumisesta sisuuntunut Olli suuntasi Pallas-Ounastunturin kansallispuistoon yksikseen. Tai ainakin niin Olli oli suunnitellut, sillä heti alkumatkasta Pyhäkerolla peesiin liimautui kettu. Kettu jolkotteli 5 metrin päässä ahkion perässä 50 kilometriä, eikä hätistely-yrityksistä huolimatta tehnyt omaa reitinvalintaa. Öisin ahkiolla kävi rapina, mutta absidiin asti, jossa ruuat olivat, repolainen ei uskaltautunut. Olli sai myös nauttia harvinaistuvista yli 30 asteen pakkasista.

Lauri toipui viikossa taudin pahimmasta vaiheesta ja kaasutti keskenään Kilpisjärvelle. Vatsa oli vielä antibioottien nauttimisesta hiukan sekaisin. Kilpisjärvi-Halti-Kilpisjärvi setti sujui mukavasti paluumatkalle saakka. Keli kävi tuhnuiseksi, tuuli yltyi ja teltanpystytysyritys Kahperusvaaran etelärinteellä päättyi kolmen kaaren katkeamiseen. Myräkän keskellä Lauri pakkasi tavarat ja lähti hämärässä kohti Kuonjarjoen kämppää. Nenä kiinni kompassissa tehden matka eteni hitaasti. Näkyvyyttä pimeässä oli suksenkärkiin saakka. Onneksi kämppä löytyi ekalla ylilennolla, eikä ilta venynyt pitemmäksi. Menetyksiksi luetaan Hillebergin 3 katkennutta kaarta ja pieni reikä kaaritunnelissa. Plussaksi voidaan laskea arvokas kokemus häijystä kelistä. Isompia traumoja ei varmaan jäänyt, sillä muutaman päivän jälkeen tapahtuma jaksoi jo hymyilyttää.

Lauantai-illan hämärässä kierreltiin toisten teltoissa hämmästelemässä varusteita. Moni sai varmasti hyviä vinkkejä loppuhankintoja ja -virityksiä varten. Pientä huolta on herättänyt telttojen myöhäinen toimitusajankohta. Teltat on siis luvattu vasta maaliskuuksi ja reissuun lähtö on heti huhtikuun alussa. Siinä mielessä tilanne on kuitenkin hyvä, että telttoja löytyy Huippuvuorille tarvittaessa lainaksi. Myös keitinlaatikoita puuttui vielä muutamalta telttakunnalta, mutta tähän asiaan saadaan helpotusta lähipäivinä. Jari oli löytänyt kaverin, joka sopuhintaan taittelee laatikot tarvitsijoille.

Hyvin nukutun yön jälkeen koetti pilvinen aamu. Lämpötila oli noussut muutamalla asteella. Yhdeksältä kärki nytkähti liikkeelle ja myötätuulen siivittämänä sujuttelimme tulouraa kohti Padasjoen laivarantaa. Pakkanen oli jäädyttänyt vetiset kohdat, joten paakkuja ei suksien ja ahkioiden pohjaan muodostunut. Laivarantaan saavuimme ennen puoltapäivää.

Viikonlopun tapaaminen ajoi asiaansa ja retkikunnan varusteet saatiin katsastettua. Kaiken kaikkiaan tilanne näyttää varusteiden osalta tällä hetkellä hyvältä. Myös hiihtely ahkion kanssa viimaisella järven jäällä viritti jokaisen mukavasti vaellustunnelmiin.

Loikoilen teltassa Päijänteen jäällä. Ympäröivissä teltoissa on majoittuneena koko 16 hengen retkikuntamme. Kokoonnuimme aamulla hotelli Tallukkaan, mistä lähdimme parin tunnin palaverin ja lounaan jälkeen jäälle hiihtelemään. Kolmen legin aikana etenimme noin 8,5km, kunnes pystytimme pimeän laskeuduttua leirin. Keittimen pöhistessä on teltan lämmössä hyvä olla.

Harjoituksellemme osui loistava hiihtokeli. Pakkasta seitsemän astetta ja jäällä lumen alla vettä vain ajoittain, joten omaa latuaan avaavat välttivät paakut suksien pohjissa lähes kokonaan, kun vesi kasteli lumen vasta hiihtäjän jo siirryttyä eteenpäin. Ladulla hiihtäviä paakut vaivasivat hieman enemmän, mutta kavereiden avustuksella nekin otettiin piakkoin märkien kohtien jälkeen pois. Menetelmänä on, että yksi asettaa suksensa ladun poikki kallistaen niitä ja muut hiihtävät yli. Viimeisenä ylittänyt palauttaa palveluksen.

Etelän kelien oltua mitä ovat olleet, tämä oli monille vuoden ensimmäinen hiihto. Mieliala oli korkealla ja meno maistui.

 

 

Tänään neljä retkikuntamme jäsentä osallistui Vaiska Ky:n karhun kohtaamista käsittelevään kurssiin Laskuvarjojääkärikillan kämpällä Valkealassa. Mukana oli väkeä myös muista karhualueille suuntautuvista retkikunnista. Ohjelma oli laadittu käsittelemään ensisijaisesti jääkarhuja, mutta kantaa otettiin myös Pohjois-Amerikassa yleisesti tavattaviin karhuihin. Päivä alkoi luennoilla siitä, miten karhuja vältetään ja kun niitä kuitenkin kohdataan, miten niiden kanssa tullaan toimeen ilman henkilövahinkoja ja mielellään karhunkin henki säästäen. Tämän jälkeen harjoiteltiin kiväärin ja haulikon käsittelyä, sekä sisällä ilman oikeita ammuksia että ulkona tavallisena maalitauluammuntana.

Päivän varsinainen anti oli toiminnallisessa ammunnassa, jossa harjoiteltiin aseiden käyttöä todellista vastaavissa tilanteissa. Arktisille retkikunnille oli suunnattu kolme harjoitusta. Yhdessä karhu havaittaessa ampuja hankkiutui eroon suksisauvoistaan ja nappasi edessään olevan ahkion päällä suojapussissa olevan haulikon, hiihti ”retkikunnan etummaiseksi” eli ampumapaikalle ja ampui useita laukauksia osumasta putoaviin metallilevyihin.

Toisessa harjoituksessa karhu oli päässyt kiertämään retkikuntaa ja muita retkikuntalaisia (eli toiminnallisen pistooliammunnan siluettitauluja) oli joutunut kivääriampujan ja karhun väliin. Karhun virkaa toimitti jäällä vierivä autonrengas, jonka sisällä oli pahvilevy. Sitä piti ampua siluettitaulujen välistä kaksi laukausta ennen, kuin se ehtii kolmannen taulun kohdalle aterioimaan.

Kolmannessa harjoituksessa suksilla olevan pahvikarhun karkottaminen oli epäonnistunut ja se hyökkäsi kohti retkikuntaa, jolloin tuli avattiin retkikunnan kaikilla aseilla. Harjoituksen ensimmäisellä kierroksella käytiin läpi myös toimenpiteet, joilla lähestyvä karhu pyritään saamaan muuttamaan mielensä.

Mukana oli myös yksi Alaskan olosuhteisiin sulan maan aikaan suunniteltu harjoitus, jossa ampuja nukkui laavussa. Ampuja oli selällään makuupussissa vieressään haulikko ja laavun edessä oli kaksi pahvinallukkaa. Kouluttajan huudosta käskettyä karhua ammuttiin mahdollisimman nopeasti vaarantamatta toimenpiteessä kuitenkaan omia jalkojaan.

Päivä oli sekä viihtyisä, että opettavainen. Toiminnallinen ammunta lajina oli mielenkiintoista ja miellyttävää, sekä varmasti paransi merkittävästi retkikuntalaisten kykyä selvitä kohtaamisesta karhun kanssa. Koulutuksesta saatuja eväitä on hyvä muistella, kun viettää yön pitkiä tunteja Huippuvuorilla karhuväijyssä.

Kare Eskola rysäytti solisluunsa pirstaleiksi syyskuun alussa pyöräilykilpailussa. Vammasta on tullut ennakoidumpaa suurempi ongelma. Solisluu leikattiin kertaalleen, mutta tukilevy petti. Seuraavassa leikkauksessa solisluu kiedottiin sveitsiläiseen laatuteräkseen kymmenellä ruuvilla. Kiinnitys on kestänyt, mutta luun vaivoiksi iski tulehdus – yhdeksän viikkoa toisen leikkauksen jälkeen.

Nyt Töölön sairaalan erikoislääkärit arpovat, pitäisikö teräslevy poistaa, koska se mahdollisesti lisää tulehdusvaaraa myös huhtikuun retkellä, vai vieläkö levyn pitäisi olla paikallaan vahvistamassa luuta. Leikkauksesta toipuminen veisi vain kolmisen viikkoa, joten vielä on aikaa miettiä.

Onneksi retkikunnalla on mukana ortopediaan erikoistunut lääkäri, Mikko Mattila. Ja onneksi Kare on pystynyt treenaamaan kädellä lähes normaalisti jo yli kuukauden. Takana on viikon intensiivinen hiihto- ja varustetestausleiri Saariselällä. Toinen on edessä Jerisjärvellä viikolla 9.

Iso osa tilatuista varusteista saapui Jouluun mennessä. Muun muassa ahkiot, taukotossut ja myrskymaskit kerkisivät tilauksien yhteyshenkilöille, jotka toimittavat tavaraa edelleen tilaajien hypisteltäviksi ja joululomien harjoitusreissuille.

Telttojen toimitusaika venyi kolmesta viikosta kolmeen kuukauteen, joten ne saapuvat vasta maaliskuussa. Testaaminen jää viime tinkaan, mutta koska kyseessä on monissa reissuissa luotettavaksi osoittautunut Hillebergin Keron GT, ei suurta riskiä ole.

Untuvaiset varusteet (takit, housut ja makuupussit) olivat maahantuojalta vähissä eikä valmistajaltakaan ole täydennystä luvassa ennen huhtikuuta. Niinpä yhteistilaus peruttiin ja jokainen tarvitsija hankkii untuvavarusteet parhaaksi katsomastaan paikasta.

Suunnitelmissa on, että yhteistilauksena hoidetaan vielä kuivamuonien hankinta helmikuun aikana.