Kategoria: Idiot Trail

N 67 05.965 E 018 01.842

Tänään ylitimme Laitauren soutamalla ja tallustelimme oikeaan erämaahan hieman Rittakin jälkeen. Vaihteeksi Aktsen tuvalta ostettua ykkösolutta hörppiessämme vastarannalta saapui vene ja vältimme näin kolmeen kertaan soutamisen, joten järvi ylittyi alle kolmen kilometrin soutamisella kolmeen pekkaan.

Vedet ovat alhaalla. Todella alhaalla. Kartassa näkyvien jokien ja edes pienten järvien olemassaoloon ei voi luottaa ja moneen kertaan on löytynyt vain kuivunut uoma.

Sääennusteen lupailema pilvisyys ei oikein toteutunut. Aamulla heräsimme tihkusateeseen, mutta jo lounaaseen mennessä aurinko paistoi täydeltä terältä ja t-paidassa tuli toivottoman kuuma. Liekö lämpötilaa ollut paljonkin yli viidentoista? Illan mittaan on taivaanrantaan ilmestynyt tummia pilviä, joten yöllä saattaa olla sadetta luvassa. Aamuinen tihku oli tähän mennessä ainoa vähänkään kehnompaan keliin viittaava tapahtuma, joten kelit ovat suosineet tähän mennessä suorastaan poikkeuksellisesti. Ainoat oikeat sateet on nähty etäältä. Näissä keleissä ei uskoisi olevansa Sarekissa.

Usean kymmenen marjan hillaesiintymän löytymisen lisäksi Kungsledeniltä poistuminen on nostanut kaikkien mielialaa. Enää emme ole menossa sinne, minne joku on merkinnyt reitin vaan sinne, minne joku on piilottanut geokätkön. Keskelle ei niin yhtään mitään.

Retkikunnalla kaikki hyvin.

N 67 09.538 E 018 19.910

Matkaa oli aamulla jäljellä venerantaan hieman päälle 7 kilometriä, joten lähdimme liikkeelle 06:30 ehtiäksemme yhdeksäksi veneelle. Rannassa kuitenkin selvisi, että Sitojauren voi ylittää myös soutaen. Päätimme luottaa lihasvoimaan ja otimme viimeisen soutuveneen, mikä tarkoitti kuitenkin järven soutelua kolmeen kertaan, sillä vastarannalta piti lähteä kahden veneen kanssa takaisin, jotta yhden saa jätettyä lähtörantaan. Kuulimme vastaantulijoilta, että vastaava järjestelmä on myös Laitauren ylityksessä, joten tänään saamme nukkua kaikessa rauhassa. Lähtö on sovittu kahdeksaksi.

Kilometrejä kertyi viitisentoista ja nousua edellisen järven pinnasta nelisen sataa. Soutelun ottaessa aikansa ”työpäivä” venyi yli kahdentoista tunnin. Nyt uni maittaa ja maittoipa hieman viskikin.

Päätimme kuivata hieman edellisenä yönä kostuneet makuupussit levittämällä ne aurinkoon kuivamaan. Teltat eivät vielä tässä vaiheessa olleet pystyssä, joten makuupussit levitettiin maahan. Lievä ajattelemattomuus johti tosin siihen, että ne olivat maassa vielä auringon laskiessakin ja kasveista haihtuva kosteus kasteli pussit tehokkaasti entistä kosteammiksi. Tilanteen ei pitäisi olla erityisen paha, vaikka yöpakkasta onkin taas luvassa. Hieman nihkeä ja epämiellyttävä vain.

Retkikunnalla kaikki hyvin.

N 67 17.880 E 018 28.929

Pääsimme ylittämään järven laivalla Saltoluoktan tunturiasemalle neljän aikaan. Nousumetrejä tuli jokunen sata ja kilometrejä kertyi alle viidentoista. Huomenna on aikainen herätys, sillä seuraava venekyyti lähtee yhdeksän aikoihin ja meillä on rantaan vielä seitsemisen kilometriä matkaa.

Ensimmäisen päivän tappioiksi todetaan rvk:n huippuvuorilta tuoma kadonnut titaanilusikka ja Kajin kantapäästä paikkailtu rakko. Keli suosi likipitäen täydellisesti ja mieliala on näistä huolimatta korkealla.

Luontohavaintoja on tähän mennessä kertynyt joka puolella vaeltelevista poroista sekä yhdestä nyppylän huipulla istuskelleesta linnusta, uskoaksemme korpista.

Retkikunnalla kaikki hyvin.

Idiot Trail -ryhmän ensimmäinen varsinainen kätkönmetsästys on alkamassa. Kolme kätköilijää suorittaa pitkää istuskelua autossa, tätä kirjoitellessa vajaan satakunta kilometriä Oulun eteläpuolella. Tiimin lopulliseksi kokoonpanoksi päätyi rvk, Kaji ja theOrava. Tavoitteena on geokätkö Vertical Limit (GC1B93) Sarekin kansallispuistossa Ruotsissa.

Matkaamme voi seurata tästä blogista, jota päivitetään säännöllisesti reissun aikana satelliittipuhelimen välityksellä. Sijaintitieto puolestaan päivittynee SPOT-satelliittiviestimen välityksellä jokusen kerran päivässä ja on nähtävissä osoitteessa http://www.erämaahan.fi/track. Tähän blogiin kirjoitetut kommentit välittyvät myös meille lueskeltavaksi iltasella teltassa ja pyrimme vastailemaan niihin. Viesti kulkee kerran päivässä yhdysmiehen kautta, joten liikenteessä on noin parin päivän viivettä.

Yksityispostia meille voi lähettää kirjoittamalla sen maksimissaan 5kt tekstitiedostoksi, nimeämällä vastaantottajan_etunimi.txt ja lähettämällä se liitetiedostona osoitteeseen idiottrail@gmail.com. Liitä sisältöön oma sähköpostiosoitteesi, sillä vastaanottaja ei sitä mistään muualta näe.

Edessä on suunnitelman mukaan 9-10 maastopäivää, sen jälkeen ajo Ruotsin läpi etelään geokätköilyn merkeissä ja kotiinpaluu laivalla Tukholmasta. Tervetuloa nojatuolimatkalle.

Kun lähtee helppoon reissuun, tulee yleensä valmistautuneeksi vähän puolivillaisesti. Niin tälläkin kertaa ja sen seurauksena kännykän akku oli lähtiessä lähes tyhjä. Iltasella ei taas oikein jaksanut ryhtyä muiden kännyköiden kanssa säätämään, joten nettiyhteyttä ei käytännössä ollut tarjolla. Nyt tilanne on toinen. Olemme kotimatkalla ja istun autossa miniläppäri sylissä. Nettiyhteyden viritän Villen kännykällä, kun olen saanut tämän kirjoiteltua.

Reissu meni kaikenkaikkiaan varsin mukavasti. Lauantaille luvattu helpohko keli piti paikkansa ja sunnuntain vesisade viivästyi ja heikkeni säätiedotukseen nähden. Luvattu sade kuitenkkin painoi ryhmän yleistä mielialaa siinä määrin, että Kolin huiputus jäi väliin ja oikaisimme Herajärven pohjoispäästä suoraan autoille. Lopulta rankkaan sateeseen ei päästy tutustumaan missään kohtaa ja tuuleenkin kunnolla vain kerran, kun kiipesimme erään korkeamman mäen päälle. No, kai tälläkin pärjätään.

Keskeytyksiä tuli yksi, kun Katariinalla alkoi matkanteko painaa. Kokemattomuudella tässä lajissa lienee osuutensa asiaan, mutta epäilyjä esitettiin myös siitä, että kilometrit Kiviniemen saunalle olisivat olleet paljon helpompia, kuin saunalta pois päin. Muu ryhmä jatkoi siis matkaa lautalle ja järven toista puolta pohjoista kohti Lakkalaan Katariinan ja Villen jäädessä saunomaan.

Yhteistoiminta sujui ”georetkikunnallamme” ihailtavan hyvin. Liikkeelle päästiin suurinpiirtein aikataulussa ja eteneminen kaikille sopivaa vauhtia toimi erinomaisesti siihen nähden, että tällä kokoonpanolla ei ole juuri yhdessä vaellettu. Joihinkin asioihin, kuten paikkatiedon jakamiseen ja suunnistukseen haettiin reissun aikana prosesseja, joita päästään tulevissa harjoituksissa testaamaan. Kaikenkaikkiaan voi todeta, että meillä on hieno ryhmä, jonka kanssa on ilo lähteä purkeille – varsinkin niille vaativammille.

Tänään lähdemme Idiot Trailin vuoden viimeiseen harjoitukseen Herajärven kierrokselle. Ilmatieteen laitos lupailee meille rankkasadetta ja kovia tuulia. Paljon parempaa säätä ei olisi voinut kohdalle sattua, sillä ryhmä pääsee nyt testaamaan varusteita olosuhteissa, joissa niiden toimivuutta syksyisessä tunturissa alkaa hahmottaa.

Mukaan tähän harjoitukseen lähtee lähes koko ryhmä, joten entuudestaan toisiaan heikommin tuntevat jäsenet pääsevät tutustumaan toisiinsa. Tällä porukalla harjoitellaan tuleva kevät ja kesä. Uusia jäseniä otetaan ryhmään seuraavan kerran syksyllä 2009, kun olemme palanneet Vertical Limitiltä ja alamme suunnitella seuraavaa kohdetta. Meillä tulee olemaan vahva osanotto myös Geovaellus 2009:ssä kesällä, joten jäsenyydestä kiinnostuneiden kannattaa saapua eventtiin tutustumaan meihin.

Viikonlopun aikana kirjoitan raportteja reissusta. Sijaintiamme taas voi seurata osoitteessa http://www.erämaahan.fi/track

Vietimme viikonlopun 16-18.5 Repoveden kansallispuistossa ns. ”georetkikunnan” porukalla. Mukana olivat Ranys (Mari Tuunainen), fvrav (Ville Hakulinen, sieni), theOrava (Arto Vesamo), Kaji (Mikko Leskinen) ja Harjus (Harri Hirvasniemi). Reissu oli leppoisa, pääpainon ollessa porukkaan tutustumisessa ja jutustelussa.

Totesimme porukan toimivan hyvin yhteen ja asioiden sujuvan. Säät suosivat, hauskaa oli ja projektille saatiin konkreettinen alku. Ryhmän nimeksi valittiin itseironisessa hengessä sienen ehdottama ”Idiot Trail”, joka on geokätköilytermi suorimmalle reitille parkkipaikalta kätkölle, maastosta välittämättä, gepsin suuntanuolta seuraten. Ryhmän tulevaisuudennäkymissä on tällä hetkellä mahdollisimman laaja osallistuminen Nuuksion geovaellukseen ja toinen oma harjoitus syys-lokakuussa, jonka jälkeen uusia jäseniä ei syksyn 2009 Vertical Limitin reissulle enää oteta ilman hyvää syytä, tuleville reissuille toki kyllä. Keväällä ja kesällä 2009 harjoitellaan porukalla ja syksyllä 2009 lähdetään tunturiin.

Koska Repovedellä sijaitsee Olhavanvuori, joka tunnetaan suomen parhaana kalliokiipeilypaikkana, oli minulla, sienellä ja theOravalla myös kiipeilyvälineitä mukana. Nämä tulivatkin hyötykäyttöön matkalla perjantai-illan leiripaikalle, kun polku oli jäänyt veden alle. Kiersimme ongelman ongelmapaikan kiertämisen sijaan kulkemalla hieman ylöspäin jatkuvan polun päätepisteeseensä asti, jossa se päättyi vaaralliseen lähes pystysuoraan laskeutumiseen pinnalla olevalle polun osalle. Laskimme rinkat ja vaeltajat köyden varassa turvallisesti alas yleisen hauskanpidon nimissä. Lauantaina Olhavanvuorella samaa viihteen lajia, tosin kunkin itse ohjaamana laskeutumisena ja ilman pakkauksia sitten harrastettiin enemmänkin. Sunnuntaina käytettiin myös varsin mielenkiintoista reittiä vaativahkon louhikon yli – osa kerran, osa kahdesti. Kun louhikkoa seuraava kahluu osoittautuikin sen verran syväksi, että rinkkoja piti uittaa, otti suurin osa porukasta keväisessä viileydessä kiertotien ja säästi ylitysharjoitukset tulevaan kesään. Ranysin kanssa jatkoimme yli, minä kahlaamalla ja Ranys eräässä kohtaa uimalla, pituuseron ollessa muutaman kymmentä senttiä :)

Tältä pohjalta on hyvä jatkaa. Purkit tiettömien taipaleiden takana: täältä tullaan.