Kategoria: Vaelluskertomukset

N 78 55.952 E 17 34.147

Elely samassa leirissä jatkuu. Yöllä oli noussut myrsky ja tuuli pyyhki jäätikön pintaa keskimäärin 12-13 m/s, huippujen noustessa jopa yli 17 m/s. Lumisateen ja tuulen nostaman irtolumen vaikutuksesta näkyvyys oli olematon ja aamukuuntelussa tuli käsky uuteen kuunteluun puolelta päivin. Puolen päivän kuuntelussa taas uuteen kuunteluun kolmelta. Keli näyttäisi hieman parantuneen, joten nyt jännitetään tuleeko seuraavassa kuuntelussa lähtökäsky.

Lepopäivä meni monilta hieman kosteissa merkeissä. Jarin ja Johannan teltan tapahtumat tulivat tunnetuksi solmubileinä. Muutamasta metristä prusik-narua, tuplapaalusolmun harjoittelusta ja tähän sopivista eväistä saa hupia moneksi tunniksi. Varsinkin, kun solmu on tehty väärin, tekijä pukee köysivaljaat päälleen ja sitten todetaan "Väiski tippuuu" ja vedetään köyden päistä. Ja katsotaan, kuinka solmumestarilta käy ilma vähiin. Harjoitus tekee toki mestarin, mestaristakin :)

Toinen retkikunnan aurinkopaneeleista on ainakin toistaiseksi menetetty. Mikko kertoi, miten telttaan ripustetun paneelin kaapeli oli osunut tielle. Seurauksena juotokset repeytyivät irti paneelista. Viestiteltan paneeli on yhä ehjä. Lähdenkin tästä saman tien kuson (eli viestiyhteyden) pitämisen jälkeen tutkimaan lääkintäteltan paneelin korjausmahdollisuuksia.

Retkikunnalla kaikki hyvin.

Lauri tarinoi solmubileissä reissun aikana havaituista eläimistä. Johanna tosin toimi sihteerinä, kun viestikalustoa ei siinä kohtaa iltaa enää uskaltanut Laurin käsiin antaa. Sen verran ammattimaisin ottein lepopäivää vietettiin.

Huippuvuorilla on myös muuta elämää, kuin elämäänsä kyllästyneitä hiihtäjiä. Olemme myös nähneet muita "hiihtäjiä":
Kylmien rantojen kiiruna, Huippuvuorten kihu, Svalbardin peura ja myrskylintu. Jälkien perusteella myös naali eli Spitsbergin napakettu on ollut liikkeellä. Enää puuttuu näköhavainto naalista, jääkarhusta ja mursuista. Jäätyneitä mammuttejakaan emme ole bonganneet vielä. Pyrimme toki bongaamaan nämä puuttuneet jäsenet.

Terveisiä Turkuseen Larskalta ja Jaanalle tsemppiä tyäelämään.

N 78 55.952 E 17 34.147

Päivä jäi tänään 3,5 legiin. Perä jäi ja syytä selvitettäessä todettiin yhdellä retkikunnan jäsenistä olevan kuumetta. Vaiska päätti, että edetään seuraavaan hyvään leiripaikkaan ja vietetään lepopäivä. Potilas saa parannella itseään rauhassa, sillä huominen Newtontoppenin lähestyminen ottanee vain neljä legiä ja ylihuominen on varattu huiputukseen. Newtontoppenin huippu jää häneltä tosin ikävä kyllä näin näkemättä.

Leiriytyminenkään ei tapahtunut yhtään liian ajoissa, sillä kun teltat oli saatu pystyyn nousi kova tuuli. Nyt telttakankaat lepattavat, mutta sisällä on mukavaa ja lämmintä keitinten pöhistessä. Varusteita on saanut huollettua ja lepo tekee hyvää koko retkikunnalle.

Retkikunnalla kaikki hyvin.

N 78 53.318 E 17 46.573

Newtontoppen lähestyy. Tänään hiihdimme jäätikköä varsin heikossa näkyvyydessä, kunnes iltapäivällä pilviverho hävisi ja saimme ihastella uskomattomia maisemia. Päivän viimeinen legi meni hieman pitkäksi, kun nousimme leiripaikalle ja häntä venyi varsin huolella – lähinnä maisemien katselun ja valokuvaamisen ansiosta.

Retkikunta kiittää kaikesta saamastaan postista ja blogikommenteista. Vapaaehtoisissa iltakuunteluissa, joissa ne luetaan, ovat lähes kaikki aina paikalla. Terveisiä sieltä kotoa arvostetaan täällä kaukana.

Retkikunnalla kaikki hyvin.

N 78 46.718 E 17 41.167

Tänään on hiihdetty enemmän ja vähemmän tasaista jäälakeutta Lomonosovfonnalla. Suurin osa ajasta pilvessä. Ei, retkikunnalla ei ole mukanaan laittomia päihteitä, vaan vain riittävästi korkeutta. Jäätikön hiihtäminen sille nousun jälkeen on varsin yllätyksetöntä puuhaa. Päivän yllätyksellisyys onkin muodostunut lähinnä siitä, koska pilvi ympärillä ohenee sen verran, että aurinko paistaa merkittävästi sen läpi ja koska sattuu näkemään jäätiköstä pilkistäviä huippuja.

Vaiska ja Harri kertoivat onnistuneensa kaatamaan keittäjän esilämmitykseen käytettävän pirtupullon keittiölaatikkoonsa siten, että sen korkki suli ja pirtu leimahti. Pojat saivat palon hallintaan ilman vahinkoja ja onnekkaasti mukaan oli pakattu myös tyhjä pirtupullo, joten uusi korkkikin järjestyi. Muuten olisi saattanut olla pakon edessä hyvin esilämmitettyjä keittäjiä.

Retkikunta onnittelee Harrin vaimoa merkkipäivän johdosta.

Retkikunnalla kaikki hyvin.

N 78 40.008 E 17 37.528

Tänään päivä alkoi rankasti. Aamulla tuuli puhalsi voimalla alas jäätikköä ja saimme taistella sitä ylös maskit kasvoilla, kompuroiden, pulkkien kaatuillessa. Ylhäällä tuulen voima helpotti ja lounaasta eteenpäin saimmekin hiihdellä syvässä uudessa lumessa, ilman näkyvyyttä. White out olosuhteilla tarkoitetaan sitä, että ilmassa oleva lumi peittää horisointin näkyvistä ja kaikkialla on vain tasaista valkoista. Ilman minkäänlaisia kiintopisteitä suunnassa pysyminen on lähes mahdotonta ja vaikkapa eteen tulevan mäen huomaa vain siitä, että maasto nousee. Iltapäivän aikana näkyvyys hieman parani ja leiriytyessä pystyimme jo erottamaan lähimpänä olevia huippuja.

Retkikunnalla kaikki hyvin.

N 78 35.915 E 17 23.095

Pakkanen jatkui tänäänkin purevana. Ensimmäiset paleltumatkin löydettiin yhdeltä retkikunnan jäsenistä, mutta nekään eivät olleet kovin pahoiksi ehtineet. Myös ensimmäinen kosketus ilman takkia hiihtämiseen saatiin Florabreenille noustessa. Mäki oli sen verran jyrkkä alkupäästään, että meni pelkissä villapaidoissa hiihtämiseksi. Vaikka ilmamassan lämpötila ei ollut muuttunut tähänastisesta kylmimmästä aamuhiihdosta juuri mihinkään, teki rinteeseen paistava aurinko tehtävänsä yhdessä jyrkän nousun kanssa. Kylmää ei tarvinnut tuntea.

Retkikunnalla kaikki hyvin.

Tämä päivä kului Gipsdalenia ylös hiihtäessä. Pakkasta oli aamulla liikkeelle lähtiessä -26, mutta se oli trooppinen ilmasto verrattuna yön karhuväijyyn parhaimmillaan -37 lämpötilassa. Lämpimissä vaatteissa oli tosin hauska tallustella ympäri leiri haulikko olalla ja katsella, josko joku jäälohkare päättäisikin liikkua. Samalla tuli toki katseltua myös kaunista kajastusta tuntureiden takaa. Päivän aikana pakkanen hellitti hiljakseen ja leiriytyessä lämpötila oli jo -12, joskin se lienee yöksi laskemassa taas merkittävästi.

Päivän ehkä oleellisin huomio oli se, ettei irlantilaisiin voi luottaa. Laurilta ja Tomilta jäätyi nimittäin Jameson pulloon. Kelpo skotlantilaisten aineet, joista Laphroaig oli havaintoesimerkkinä, kestävät toki tällaisessakin menossa mukana.

Matka alkoi moottorikelkkasaattueena Sassenfjordenin rantaan ja ensimmäisen päivän etappi oli vuonon ylitys. Nyt olemme leiriytyneet gipsdalenin alkuun, Templetin juureen. Kuljettajamme olivat juuri sitä, mitä olin odottanut Huippuvuorten asukkaista. Parin kelkan kyljissä oli kotelot pitkille aseille ja vöillä roikkui hylkeen tai svalbardinpeuran nahalla koristeltuja revolverikoteloita. Kelkkojen käsittely oli tottunutta ja asenne leppoisan asiallinen. Näihin ihmisiin olisi hauska tutustua enemmänkin. Kahdella kuljettajistamme oli mielenkiintoisena yksityiskohtana vöillään lapinleu-ut. Kuulemma on tullut Suomenkin suunnalla matkailtua.

Kun viimein pääsimme liikkeelle, matka maittoi. Vuono ylitettin viidellä legillä ja Vaiska totesi tämän sopivaksi lämmittelymatkaksi. Legi tarkoittaa siis 50 minuutin hiihtoa, jota seuraa aina 10 minuutin tauko. Kaikki olivat kiinnittäneet edellisenä iltana suksiinsa nousukarvat, joten luistosta ei voinut puhua, mutta eipähän ollut pidon kanssa ongelmia, vaikka pulkat painavatkin 70kg luokkaa. Näillä nuotein tehdään suurin osa matkasta.

Retkikunta pääsi perille Huippuvuorille sankkaan lumisateeseen ja tuuleen. Kaikki tavarat vaikuttavat olevan edelleen mukana, mutta viihteenä koneen ikkunasta kauhulla seuraamamme kenttähenkilöstön helläkätisyys sai itse kunkin tarkistamaan varusteidensa kunnon tarkasti. Nyt on kaikki kuitenkin pakattuna moottorikelkkarekiin, joilla meidät ja varusteemme kuljetetaan aamulla Helvetjadaleniin.

Kärsimme jo ennen lähtöä yhden jäsenen menetyksen, kun Ollin selkävaivat olivat yllättäin äityneet edellisenä yönä ja hän päätti olla lähtemättä mukaan. Muilla retkikunnan jäsenillä on mieliala korkealla ja hiihtämään on kova into.

Longyearbyen on käsittämättömän kaunis paikka omalla tavallaan. Vuorten keskellä pieniä taloja ja rakenteita, jotka näyttävät siltä, että ne on tehty tarpeeseen, ei koristeiksi. Rajaseudun arkkitehtuuria, peltiä ja kakkosnelosta.

Retkikunnalla kaikki hyvin. Lähtöpaikalla ja valmiina lähtöön…

Huomenna on viimeinen työpäivä. Perjantaina kone nousee Helsinki-Vantaalta ennen kukonlaulua ja sen jälkeen päivittäinen elämä on kolmen viikon ajan täydellisen erilaista siihen nähden, mihin olen tottunut. Tietokoneista ei toki pääse eroon, mutta niidenkin kanssa askartelu on ehkä tavanomaista yksinkertaisempaa ja palkitsevampaa. Ja sitä on vähemmän. Tai ainakin näin voisi toivoa.

Tervetuloa mukaan seuraamaan kotisohviltanne ja työtuoleistanne Huippuvuoret 2009 -retkikunnan matkaa.