Kategoria: Vaelluskertomukset

Lauantai-illan hämärässä kierreltiin toisten teltoissa hämmästelemässä varusteita. Moni sai varmasti hyviä vinkkejä loppuhankintoja ja -virityksiä varten. Pientä huolta on herättänyt telttojen myöhäinen toimitusajankohta. Teltat on siis luvattu vasta maaliskuuksi ja reissuun lähtö on heti huhtikuun alussa. Siinä mielessä tilanne on kuitenkin hyvä, että telttoja löytyy Huippuvuorille tarvittaessa lainaksi. Myös keitinlaatikoita puuttui vielä muutamalta telttakunnalta, mutta tähän asiaan saadaan helpotusta lähipäivinä. Jari oli löytänyt kaverin, joka sopuhintaan taittelee laatikot tarvitsijoille.

Hyvin nukutun yön jälkeen koetti pilvinen aamu. Lämpötila oli noussut muutamalla asteella. Yhdeksältä kärki nytkähti liikkeelle ja myötätuulen siivittämänä sujuttelimme tulouraa kohti Padasjoen laivarantaa. Pakkanen oli jäädyttänyt vetiset kohdat, joten paakkuja ei suksien ja ahkioiden pohjaan muodostunut. Laivarantaan saavuimme ennen puoltapäivää.

Viikonlopun tapaaminen ajoi asiaansa ja retkikunnan varusteet saatiin katsastettua. Kaiken kaikkiaan tilanne näyttää varusteiden osalta tällä hetkellä hyvältä. Myös hiihtely ahkion kanssa viimaisella järven jäällä viritti jokaisen mukavasti vaellustunnelmiin.

Loikoilen teltassa Päijänteen jäällä. Ympäröivissä teltoissa on majoittuneena koko 16 hengen retkikuntamme. Kokoonnuimme aamulla hotelli Tallukkaan, mistä lähdimme parin tunnin palaverin ja lounaan jälkeen jäälle hiihtelemään. Kolmen legin aikana etenimme noin 8,5km, kunnes pystytimme pimeän laskeuduttua leirin. Keittimen pöhistessä on teltan lämmössä hyvä olla.

Harjoituksellemme osui loistava hiihtokeli. Pakkasta seitsemän astetta ja jäällä lumen alla vettä vain ajoittain, joten omaa latuaan avaavat välttivät paakut suksien pohjissa lähes kokonaan, kun vesi kasteli lumen vasta hiihtäjän jo siirryttyä eteenpäin. Ladulla hiihtäviä paakut vaivasivat hieman enemmän, mutta kavereiden avustuksella nekin otettiin piakkoin märkien kohtien jälkeen pois. Menetelmänä on, että yksi asettaa suksensa ladun poikki kallistaen niitä ja muut hiihtävät yli. Viimeisenä ylittänyt palauttaa palveluksen.

Etelän kelien oltua mitä ovat olleet, tämä oli monille vuoden ensimmäinen hiihto. Mieliala oli korkealla ja meno maistui.

 

 

Tänään neljä retkikuntamme jäsentä osallistui Vaiska Ky:n karhun kohtaamista käsittelevään kurssiin Laskuvarjojääkärikillan kämpällä Valkealassa. Mukana oli väkeä myös muista karhualueille suuntautuvista retkikunnista. Ohjelma oli laadittu käsittelemään ensisijaisesti jääkarhuja, mutta kantaa otettiin myös Pohjois-Amerikassa yleisesti tavattaviin karhuihin. Päivä alkoi luennoilla siitä, miten karhuja vältetään ja kun niitä kuitenkin kohdataan, miten niiden kanssa tullaan toimeen ilman henkilövahinkoja ja mielellään karhunkin henki säästäen. Tämän jälkeen harjoiteltiin kiväärin ja haulikon käsittelyä, sekä sisällä ilman oikeita ammuksia että ulkona tavallisena maalitauluammuntana.

Päivän varsinainen anti oli toiminnallisessa ammunnassa, jossa harjoiteltiin aseiden käyttöä todellista vastaavissa tilanteissa. Arktisille retkikunnille oli suunnattu kolme harjoitusta. Yhdessä karhu havaittaessa ampuja hankkiutui eroon suksisauvoistaan ja nappasi edessään olevan ahkion päällä suojapussissa olevan haulikon, hiihti ”retkikunnan etummaiseksi” eli ampumapaikalle ja ampui useita laukauksia osumasta putoaviin metallilevyihin.

Toisessa harjoituksessa karhu oli päässyt kiertämään retkikuntaa ja muita retkikuntalaisia (eli toiminnallisen pistooliammunnan siluettitauluja) oli joutunut kivääriampujan ja karhun väliin. Karhun virkaa toimitti jäällä vierivä autonrengas, jonka sisällä oli pahvilevy. Sitä piti ampua siluettitaulujen välistä kaksi laukausta ennen, kuin se ehtii kolmannen taulun kohdalle aterioimaan.

Kolmannessa harjoituksessa suksilla olevan pahvikarhun karkottaminen oli epäonnistunut ja se hyökkäsi kohti retkikuntaa, jolloin tuli avattiin retkikunnan kaikilla aseilla. Harjoituksen ensimmäisellä kierroksella käytiin läpi myös toimenpiteet, joilla lähestyvä karhu pyritään saamaan muuttamaan mielensä.

Mukana oli myös yksi Alaskan olosuhteisiin sulan maan aikaan suunniteltu harjoitus, jossa ampuja nukkui laavussa. Ampuja oli selällään makuupussissa vieressään haulikko ja laavun edessä oli kaksi pahvinallukkaa. Kouluttajan huudosta käskettyä karhua ammuttiin mahdollisimman nopeasti vaarantamatta toimenpiteessä kuitenkaan omia jalkojaan.

Päivä oli sekä viihtyisä, että opettavainen. Toiminnallinen ammunta lajina oli mielenkiintoista ja miellyttävää, sekä varmasti paransi merkittävästi retkikuntalaisten kykyä selvitä kohtaamisesta karhun kanssa. Koulutuksesta saatuja eväitä on hyvä muistella, kun viettää yön pitkiä tunteja Huippuvuorilla karhuväijyssä.

Kare Eskola rysäytti solisluunsa pirstaleiksi syyskuun alussa pyöräilykilpailussa. Vammasta on tullut ennakoidumpaa suurempi ongelma. Solisluu leikattiin kertaalleen, mutta tukilevy petti. Seuraavassa leikkauksessa solisluu kiedottiin sveitsiläiseen laatuteräkseen kymmenellä ruuvilla. Kiinnitys on kestänyt, mutta luun vaivoiksi iski tulehdus – yhdeksän viikkoa toisen leikkauksen jälkeen.

Nyt Töölön sairaalan erikoislääkärit arpovat, pitäisikö teräslevy poistaa, koska se mahdollisesti lisää tulehdusvaaraa myös huhtikuun retkellä, vai vieläkö levyn pitäisi olla paikallaan vahvistamassa luuta. Leikkauksesta toipuminen veisi vain kolmisen viikkoa, joten vielä on aikaa miettiä.

Onneksi retkikunnalla on mukana ortopediaan erikoistunut lääkäri, Mikko Mattila. Ja onneksi Kare on pystynyt treenaamaan kädellä lähes normaalisti jo yli kuukauden. Takana on viikon intensiivinen hiihto- ja varustetestausleiri Saariselällä. Toinen on edessä Jerisjärvellä viikolla 9.

Iso osa tilatuista varusteista saapui Jouluun mennessä. Muun muassa ahkiot, taukotossut ja myrskymaskit kerkisivät tilauksien yhteyshenkilöille, jotka toimittavat tavaraa edelleen tilaajien hypisteltäviksi ja joululomien harjoitusreissuille.

Telttojen toimitusaika venyi kolmesta viikosta kolmeen kuukauteen, joten ne saapuvat vasta maaliskuussa. Testaaminen jää viime tinkaan, mutta koska kyseessä on monissa reissuissa luotettavaksi osoittautunut Hillebergin Keron GT, ei suurta riskiä ole.

Untuvaiset varusteet (takit, housut ja makuupussit) olivat maahantuojalta vähissä eikä valmistajaltakaan ole täydennystä luvassa ennen huhtikuuta. Niinpä yhteistilaus peruttiin ja jokainen tarvitsija hankkii untuvavarusteet parhaaksi katsomastaan paikasta.

Suunnitelmissa on, että yhteistilauksena hoidetaan vielä kuivamuonien hankinta helmikuun aikana.

Varustehankinnat ovat täydessä vauhdissa. Varusteryhmäläiset ovat pyytäneet tarjouksia tavaran toimittajilta ja koonneet retkikuntalaisten tarpeita ja kokoja yhteistilauksia varten. Ryhmäläisten päivät ovat venyneet pitkiksi ja puhelinlaskut suuriksi, minkä ansioista loputkin tilaukset lähtevät liikkeelle ennen joulua.

Retkikunta polkaistiin käyntiin koulutusviikonlopun merkeissä pohjoisesssa Valkealassa. Lauantain ohjelmassa oli luentoja jäätikkövealtamisesta sekä tehtävien jakoa. Retkikuntalaiset jaettiin työryhmiin kiinnostusten ja siiviliosaamisten mukaan suurin piirtein niin, että hypistelijät varusteryhmään, lekuri lääkintäryhmään, teknisesti orientoituneet viestintään ja nörtit tiedotukseen. Lauantai-ilta päätettiin saunomalla ja höpisemällä mukavia. Myös tuotekehitystyötä tehtiin. Helmenä voisi mainita ajatuksen infrapunailmaisimella toimivasta jääkarhuhälyttimestä, jonka kylmätestejä varten rakennetaan omakotitalon kokoinen pakastin. Sunnuntaina harjoiteltiin ampumista ja retkikunnan toimintaa, jos jääkarhu sattuu tulemaan kylään.