Erämaahan

02.09.2007 09:42
N 60 20.196 E 024 41.182

Tulipa nukuttua kevyet 11,5h. Nyt sade on ropissut ulkona ensimmäisistä heräämisistä asti. Mitä ilmeisimmmin toki vielä pidempään. Ilmanpaine on pudonnut 989.6 millibaariin ja lämpötila ulkoteltassa on 6 (GPS:n ”salainen” sisäinen lämpömittari) tai 12.3 (halpis karttamittarin lämpömittari) astetta. Viskiä näyttää kuluneen vajaa desi. Kaikki edellytykset ihan kelvolliseen kätköilypäivään ovat siis olemassa, kunhan saan itseni jotenkin ulos makuupussista.

Niin, skripti kuvien kopiointiin kamerasta DPOF-tietojen, eli kameran puolella näppärästi tehtävän ”printtitilauksen” perusteella tuli kirjoitettua. Kuvien selaaminen ja valikointi bloggaukseen kun on kameralla huomattavasti mukavampaa kuin N800:lla. Käyttöliittymä on mukava, muotoilu käteen istuva ja kuvaprosessori kertaluokkia nopeampi. Erikoistuneen raudan hienoja puolia, joita kannattaa hyödyntää.

Tässä leiripaikassa ei ole muuta ihmeempää vikaa, kuin ihmiset, joita tuntuu viereisellä ”polulla” riittävän sateesta huolimatta. No, näin geokätköilyreissulla ei moinen pikkuvika häiritse kummemmin.

Eilen en jaksanut puhdistaa valmiiksi tavanomaista noin kolmea litraa vettä, kun rantaan pääsee noinkin helposti, vaan tyydyin täyteen kenttäpulloon pienestä nestehukasta huolimatta. Saattaa tuolla pohjalla olla juuri se 2dl, joka tarvitaan aamupuuroon, mutta kahvin keittämisestä ilman teltasta poistumista on turha unelmoidakaan. No, jos muistaisi taas seuraavalla kerralla, että aamulla aikuisten oikeasti voi sataa.

Laitanpa tähän vielä pari perjantain valokuvaa.

01.09.2007 19:42
N 60 20.196 E 024 41.182

Leiri on pystyssä, iltauinti suoritettuna ja mies makuupussissaan. Kilometrejä on kertynyt tähän mennessä 28 ja löytöjä 10. Mukavalla leiripaikalla iski laiskuus ruokailun päälle ja päätin jättää loput kätköt huomiselle. Niitä jäikin juuri sopivasti. Nyt on ohjelmassa bloggaus, rentoutumista, musiikin kuuntelua, ehkä vähän bloggausskriptien parantelua, hieman viskiä ja aikainen nukkumaanmeno. Elämä on kivaa.

Päivän kätkösaldo siis oli Flycatcher Corner, Goldeneye Split, Swallow Barn, Raven Hill, Ketunkorpi ja Hauklampi. Raven Hill ansaitsee erityismaininnan kätköpaikan huolellisesta valmistelusta, mutta enpä spoilaa sen enempää.

Päivän aikana tuli pari kunnollista sadekuuroa, mutta pääosin keli on ollut täydellinen. Puolipilvistä ja sopivan viileää.

Reissun teemaksi on muodostunut pitkälti uuden GPS-kaluston ja menetelmien testaus. Perjantaina hankittu viilekekotelo Garmin Etrex Summitille toimii täydellisesti. Laite trackaa erinomaisesti ja se on helppo napata olkapäältä, kun sitä haluaa käsitellä. Holuxin GPSlim 240 sen sijaan ei ole aivan yhtä hyvä herkkyydeltään kuin edeltäjänsä, Insmat InsSirf III. Koko on kuitenkin mukavan mitätön ajatellen sekä urbaania kätköilyä, että käyttöä varagepsinä. Litiumparistot näyttävät pitävän hyvin jännitteensä siihen asti, että ovat aivan tyhjiä. Kun ensimmäinen palkki lähtee Etrexin paristomittarista käyttöaikaa on jäljellä tunti-pari. Kun laite alkaa varoittaa tyhjenevistä paristoista, on virta katkeamassa minuuttien sisällä. Käyttöaikaa kahdella litiumparistolla saa siis kymmeniä tunteja.

01.09.2007 01:30
N 60 18.912 E 024 47.045

Laavulla oli kuin olikin rauhallista. Lisäkssi täällä on mukava, hieman makuualustaa leveämpi nukkumapaikka.

Päivän kätkösaldo oli kaikki suunnitellut, eli THOK Vehkalanmaki Fly-by, RC-planespotting, Hoorikki MX ja Petikon piilolaavu. Nyt on iltapalakin syöty ja aika siirtyä katselemaan unia.

Sijainti: M-juna, Huopalahden pohjoispuolella. Kohde: Vantaankoski. Tarkoitus: geokätköily.

Aurinko on laskemassa ja taivaalta sataa tihkua. Saa nähdä, millainen on Vantaan säätilanne. Tällä kertaa matkan tarkoituksena on Vihdintien pohjoispuoleisiin lähimetsiin tutustuminen, geokätköjen opastuksella, toki.

Sää ei ehkä ole helpoin mahdollinen ja kätköily alkaa iltahämärässä. Pimeys ehtii laskeutua kauan ennen kuin saavutan Petikon piilolaavun geokätkön, matkalla kun on muutama muukin purkki.

Rautatieasema oli näin perjantai-iltana kansoitettu humalaisilla teineillä. Jostain syystä junassa on varsin rauhallista. Mikähän lienee tilanne laavulla? Sään ansiosta luultavasti kuitenkin teinitön.

Taas on yksi reissu ohi ja istuskelen kotosalla. Pahin kankkunenkin alkaa pikkuhiljaa helpottaa. Vietimme Henkan kanssa puoli päivää Rovaniemellä paikallisiin ravintoloihin tutustuen, Lordin ruokaravintolaa unohtamatta. Sama vahva nousukiito jatkui sitten yöjunassa. Ihan sopiva lopetus muutenkin kostealle reissulle. Kontrasti huomattavasti tervehenkisempiin vaelluksiimme oli kyllä melkoinen.

Viimeisenä iltana Henkkakin sai sen kauan odotetun kalan, 760g taimenen. Montaa tuntia ei olisikaan enää ollut aikaa. Kävin haavimassa kalan ja hetken jo huolestuttikin, kun kala sai vielä kertaalleen uutta intoa huomattuaan minut vedessä. Henkka oli kuitenkin tartuttanut epäonnisen tammukan hyvin ja pienen uimareissunsa jälkeen sen sai helposti haaviin.

Perhovehkeillä saa hyvin myös ahvenia. Jääkaapissa odottaa paistamista nappaamani varttikiloisen raitapaidan fileet. Käytetty perho on painettu mieleen. Mikäli kahluuvälineet jättää pois, perhokalastajan välineistö ei juuri mitään paina ja se sopii mainiosti kalan kuin kalan narraamiseen. Paavo saikin tehtäväkseen etsiä minulle sopivat perhovälineet järkihintaan, kun liikkeet poistavat kauden loppuessa varastojaan.

Reissusta jäi käteen hauskoja kokemuksia ja auttava perhokalastustaito. Tästä on hyvä jatkaa harjoittelua vaellusten iltapuhdeviihteenä.

Aika kuluu täällä nopeasti. Puolen päivän aikaan herätään, yhden pintaan saunotaan ja kolmelta syödään. Sitten onkin lähtö kalastamaan. Illalla yritetään hieman hämärään asti, sitten paistetaan makkarat ja kalastetaan pimeässä sen verran, kuin hyvältä tuntuu. Kellot ovat edelleen Suomen ajassa ja majapaikan henkilökunta, kuten myös liki kaikki paikalliset kauppiaat, puhuu suomea. Eurot käyvät maksyvälineenä, tosin vaihtokurssi on hieman suolainen.

Eilen tuli saatua myös toinen kala, mikä teki meikäläisestä reissun toistaiseksi kovimman saamamiehen. Olin kävelemässä yksinäni rantaa pitkin, joten haavikin oli mukana. Kaverit lähtivät paikalle, mutta taimen oli väsytetty ja haavissa kauan ennen kuin pääsivät lähellekään. Hieno tunne.

Ensimmäinen pokeriturnauskin tuli voitettua ja vielä siten, että loppupelissä vastustajana oli nettipokerigurumme Taneli. Umpikännissä oli helppo hymyillä leveästi. Tänä aamuna olikin sitten haastavampaa saada elämä voittamaan.

Reissu on sujunut paremmin kuin hyvin. Mökki on mukava, ruoka on hyvää, kelit ovat kutakuinkin suosineet ja perhon heittelykin alkaa pikkuhiljaa sujua. Ja sain tänään ensimmäisen kunnon kalan, 1010g taimenen.

Kalastus alkoi kuivaharjottelulla rajamaan lomakylän nurmikolla sunnuntai-iltapäivällä ja illaksi siirryttiin ”tositoimiin”. Taneli sai reissun ensimmäisen kalan, joka suolattiin iltasella. Toinen kala, tänä iltana, tulikin sitten jo minulle.

Perhon viskely on täydellinen tekosyy viettää aikaa ulkona katselemassa öistä lappia. Kun seisoskelee vyötäröä myöden järven rantavedessä ja nykii pehoaa hiljakseen sisään saa oleilla mukavasti omissa ajatuksissaan. Maksallehan tällainen reissu käy hieman rankaksi, mutta sellaista on kalastus.

Ajomatka ei ollut aivan lyhyt. Perille saavuttiin kahdeksan jälkeen Suomen aikaa mahdollisesti jopa hieman istumiseen puutuneina, joskin Tornion jälkeen aloitettu oluen nautiskelu tuotti loppumatkasta tasaisesti taukoja.

Illan ohjelmassa oli erinomainen hirvipata päärakennuksella ja sopeutumista kalastajan vuorokausirytmiin, eli Texas hold-emin pelaamista neljään aamuyöstä, Suomen aikaa. Taneli tiedettiin pelissä ylivoimaiseksi, joten panoksena käytettiin rahan sijaan juomanlaskijan tehtävän päätymistä ensimmäisenä putoavalle.

Tänään olisi nyt tarkoitus kuivaharjoitella perhon heittelyä koukuttomalla perholla nurmikolla ja lähteä illan hämärtyessä tositoimiin.

Matkustamme kohti Loviisaa, mistä lähdemme huomenna kukonlaulun tienoilla kohti pohjoista. Kohteena on Muonion alusta Ruotsin Lapissa, missä kalastelemme viikon verran vuokramökkiä tukikohtana käyttäen. Minun ja Henkan olisi tarkoitus oppia perhokalastuksen alkeita Tanelin ja Paavon opastuksella.

Birgitan polun geovaellus on ohi. Teimme ennen lähtöä Vähä-Kausjärveltä uuden purkin ja sen jälkeen jatkoimme Helsingintielle, mistä autolastillinen kuljettajia lähti hakemaan autojaan. Muut pitivät lounastauon ja tämän jälkeen lähdettiin, kukin porukka omaa tahtiaan, hakemaan autoilla Forgotten Places ennen siirtymistä kuka minnekin.

Reissu oli näin järjestäjän näkökulmasta varsin onnistunut ja porukan kommentit paikan päällä ja loggaukset näyttävät siltä, että osallistujat ovat olleet samaa mieltä. Ensi vuonna sitten uudestaan, jossakin toisessa paikassa.

Kokemus tällaisen tapahtuman järjestämisestä oli itselleni varsin arvokasta. Matkalla tuli keksittyä monia asioita, jotka tietää tehdä seuraavalla kerralla paremmin. Suuri kiitos myös Tuu-tikille, ”partiotytölle”, jonka piti alun perin vähän avittaa järjestelyissä, mutta suunnittelun aikana päätyi toiseksi järjestäjäksi. Tapahtuma ei olisi onnistunut edes lähelle näin hyvin ilman sinua.

Kiitos myös kaikille osallistujille. Olitte hemmetin mukava porukka. Toivottavasti mahdollisimman moni teistä pääsee myös seuraavalle reissulle.