Erämaahan

Tänä vuonna geovaellus suuntautui Kuhankuonon retkeilyreitistön maastoihin. Nyt neljättä kertaa järjestetyn tapahtuman ajatuksena on tarjota geokätköilijöille helppo tapa tutustua vaeltamiseen lajina.

Lähdimme liikkeelle perjantaina vesisateessa Kuhankuonon parkkipaikalta ja etenimme yötä vasten noin 7 kilometrin päähän Lakjärven laavulle, minne saavuimme puoli yhdentoista maissa. Tämä oli koko vaelluksen tiheimmin kätkötetty osuus, mikä hidasti matkavauhtia oleellisesti. Yövaellus sujui kokeneilta geokätköilijöiltä odotusten mukaan loistavasti, metsissä kun on kuitenkin paljon liikuttu. Duke97 oli saapunut suoraan laavulle ja tehnyt vaeltajille tulet valmiiksi.

Lauantain etappina oli noin 12km Töykkälän laavulle, jokunen geokätkö matkalta hakien. Lounaineen, geokätköineen ja puolukoineen matka saatiin kuljetuksi leppoista tahtia alle kuuden tunnin. Tälläkin kertaa tulet olivat valmiina ja geokätköilijöitä suuremminkin joukoin vaeltajia vastaanottamassa. Useampi seurue lähti kotiinkin, mutta varsinaisten vaeltajien kolmen telttakunnan lisäksi paikalla yöpyi myös muutama telttakunta autolla laavulle saapuneita kätköilijöitä. Iltaa istuskeltiin, lettuja paisteltiin ja mukavaa oli.

Sunnuntaina oli edessä enää matka yhden kätkön kautta lähtöpisteelle. Luontotalolla käytiin kuitenkin keittelemässä lounaat ja tämän jälkeen lähdin GreenJohnsonin ja AnneKk:n kanssa vielä Savojärven kierroksen loppuja purkkeja hakemaan, ilman pakkauksia. Tarkoituksena oli poimia myös karpaloita ja sieniä, mutta kumpiakaan ei löytynyt. Uudella reitillä käy siinä määrin vilinä, että olivat ilmeisesti jo löytäneet tiensä vikkelämpiin suihin. Palasimme siis vielä takaisin vaelluksen tulosuuntaan ja kävimme läpi matkalla havaitsemamme sieni- ja karpalopaikat, varsin tukevin tuloksin. Aurinko oli jo laskemassa, kun pääsimme parkkipaikalle ja aloittamaan kotimatkan.

Tämänkertainen reissu on takana. Ajoa kertyi vaunun kanssa noin 3000km ja ratin takana sai istua erinäisiä tunteja. Tälläkään kertaa ei tullut ensimmäistäkään yöpymistä karavaanarialueilla, kun ei moiselle tuntunut olevan tarvetta.

Lappi on kaunis paikka. Tällä kertaa tuli tutustuttua siihen melko perinteikkäällä karavaanarikaavalla, eli päiväretkiä tehden ja vankkurissa yöt nukkuen. Kohdekin oli perinteikäs, sillä Kilpisjärven tiellä ehkä joka kolmannes vastaantulija oli karavaanari.

Seuraavaksi onkin edessä geovaellus 2012, eli parin yön rinkkareissu geokätköilijäseurueessa Kuhankuonon maastoihin tulevana viikonloppuna. Lomaparrasta täytynee tosin luopua jo ennen sitä, koululla pistäytymisen vuoksi.

Toissapäivänä tuli käytyä kätköillä Ylläksen maastoissa. Keli suosi ja purkkejakin löytyi. Luontopolulla taiteilija oli, piirtänyt opasteeseen varsin omalaatuisen kuvan – minä puolestani tästä inspiroituneena askartelin paikalle hieman kummasteltavaa kanssaihmisille.

Toissaillan kalastus puolestaan oli toisinta sitä edeltäneestä. Yksi pintakäynti, ahvenia näkyi kahlatessa ja perhoa ei maistanut kukaan.

Eilen matka jatkui kesällä Kajaaniin muuttaneiden kavereiden luokse. Kun nyt kerran paikallisten kanssa ollaan liikkeellä, käytiin laskemassa katiska järveen. Ilman alkoholin osuutta asiaan saimme myös toisen, ei ehkä netissä kerrottavaksi kelpaavan, jotakuinkin omalaatuinen kalastusidean. Hihittelyn ja varustautumisen jälkeen lähdimme takaisin vesille. Hauskaa oli ja tavoite täyttyi, eli iskukoukkuihin saatiin syötit.

Matka kääntyi kohti etelää, välietappina Ylläksen lähettyvillä sijaitseva Luosun Pitkäjärvi. Paikka on kaunis ja järvessäkin kuulemma kalaa. Kun sääkin vielä lähes suosi, vaikka heikko tuuli hieman pyörikin, piti toki kokeilla perhon uittamista.

Kalastukselliset havainnot rajoittuivat yhteen pintakäyntiin, kahlatessa nähtyyn pikkuiseen ahveneen sekä siihen, että vesi on kylmää. Varsinkin, kun siinä seisoskelee useamman tunnin. Äkäslompolo on vierässä ja siellä on melkoinen keskittymä geokätköjä, joten perhon uittamisesta tullee tehtyä samaisessa lätäkössä vielä uudempikin yritys, ajanviettoon kun on olemassa kehnompiakin tapoja.

Kelin ollessa kovin vaihteleva viimeiset pari päivää, on tullut lähinnä kätköiltyä. Toissapäivänä kävin hakemassa viimeiset lähikätköt, jotka eivät ole kolmen valtakunnan rajapyykin tuntumassa. Eilen oli puolestaan vuorossa pyykkipäivä.

Kolmen valtakunnan rajapyykille, sieltä Koltalahteen ja takaisin kertyi matkaa yhteensä 30.2km, kätköilyilyineen. Päivärepun kanssa matka ei tokikaan tunnu alkuunkaan yhtä pitkältä, kuin rinkan kanssa, mutta vielä näin aamullakin on tiettyä jäykkyyttä jaloissa. Nyt kaikki lähikätköt on haettu ja kun tällekään päivälle ei vaikuttaisi kalastuskelejä tulevan, jatkuu matka pikkuhiljaa etelän suuntaan.

Kävin hakemassa pari geokätköä Norjan rajalta. Kävi kuitenkin siten, kuin parhaimmillaan lomalla käy, eli päädyin puolivahingossa Skibotniin kätköilemään. Kylästä vie parilla geokätköllä varustettu vaellusreitti läheiselle tunturille ja näkymät ovat, paremman kuvauksen puutteessa, Norjalaisia.

Illalla oli hieman väsy ja päädyin kokeilemaan virveliä Kilpisjärven rantaan. Kaverin jostain ilmaistavarana saama minikokoinen avokela osoittautui täysin surkeaksi, joten innostus puuhaan lopahti alkuunsa. Kalakaan ei syönyt. Päätös pukea jatkossa kahluuhousut kiltisti jalkaan ja ottaa perhovehkeet käyttöön mikäli mielii kalastaa, syntyi vailla kohtuutonta viivettä.

Järki voitti ja tuli suoritettua leppoisa geokätköilyreissu Saanan huipun, Saanajärven tuvan ja tipahtaneen JU-88:n kautta. Keli oli mitä mainioin, eli pilvinen ja erittäin tuulinen. Aurinko paistoi silloin tällöin pilvien lomasta satunnaiseen kohtaan ympäröiviä tuntureita, luoden vaikuttavia valon ja varjon leikkejä.

Aamulla satoi, mutta säätiedotus lupasi sopivaa huiputuskeliä päivälle. Saanan huippu ilmaantuikin näkyviin puolen päivän aikoihin ja puoli kahdelta olin retkeilykeskuksella matkalla ylöspäin. Huiputulta näki, että sääikkuna aikoo olla todennäköisesti vähintään seuraavat pari tuntia, joten lähdin yksin tein muidenkin lähiseudun kätköjen perään. Vesisade alkoikin toden teolla vasta illasta, yhdeksän maissa. Tässä kohtaa puolikuntoinen karvanaamari oli jo ehtinyt kuumaan suihkuun ja tietotekniikan ääreen.

Eilinen meni hieman pitkäksi, sillä Paavo nappasi Anojärveltä taimenen, joka jäi minun matkaeväikseni, joten muiden käydessä nukkumaan minä vielä fileoin ja graavasin veden viljaa.

Pääsin liikkeelle Rajamaalta yhden maissa. Polttoaine- ja vesitankit ovat täynnä, mutta yksi kolmesta kaasupulloista kaipaa vaihtamista. Suunnittelin aluksi meneväni kalaan lähivesille Suomen puolella, mutta ”vieressä” sijaitseva Kilpisjärvi veti kuitenkin puoleensa. Nämä suomalaisen lapinkävijän yleissivistykseen erottamattomasti kuuluvat kohteet ovat toistaiseksi jääneet näkemättä, joten suunnannen matkan kohti Haltin valtatietä, vaikka flunssa vielä vähän hätyytteleekin.

Aamiainen viivästyi tien päälle asti. Kauniin P-paikan löytyessä olikin aika pysähtyä keittelemään pannukahvit ja nauttimaan evästä ajomatkalle.

Istuskelen vaunussa Naakajärvellä, Ruotsissa. Aggrekaatti jauhaa sähköä vaunun akkuun, läppärille ja kengänkuivaimelle, joka puhaltelee lämmintä ilmaa suolla kostuneisiin vaelluskenkiin. Meneillään on kalavaanarireissun kuudes päivä.

Lähtö kohti lappia oli edellisenä perjantaina, jolloin ajoimme Ouluun asti. Lauantainen etappi oli Rajamaalle, saarelle Muoniojoessa, Muonion korkeudella. Muu seurue käytti mökkiä täällä pääasiallisena tukikohtanaan, karavaanin jatkaessa seuraavana päivänä Naakajärvelle, joka oli matkan pääasiallinen kalastuskohde.

Matkan ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa taimen nousi Anojärvestä lauantai-iltana. Sen paino arvioitiin kokeneempien kalamiesten toimesta 1,7kg tienoille, vaakaakaan kun ei sillä hetkellä käsiin sattunut. Naakajärvestä on toistaiseksi noussut yksi harjus, ehkä 700g tienoilla. Kokeneempien kalamiesten matkassa olemisessa on tosin sekin hyvä puoli, että ruokakaloja on joka tapauksessa riittänyt oikein hyvin.

Tänään tuli nautittua muitakin Lapin antimia, eli kävin kiertämässä Naakajärven ympäri muovipussi mukana. Aikaa kului ja suokultaa kertyi, kunnes totesin saaliin painon lähestyessä kahta kiloa, että välillä voisi keskittyä etenemiseenkin. Kierroksen tarkoituksena oli, hillastamisen lisäksi, kerätä jälki järven ympäri kulkevasta polusta GPS:ään, Naakajärven lisäämiseksi OSM:n karttaan. Illan alkaessa hämärtää on taas aika suunnata järvelle perhoa heittelemään, kalojen narrattavaksi.